(Äänettömyys.)
… Ja kuitenkin…
(Pitkä äänettömyys.)
… Te Filistean papit! Te Filistean ylimäiset!
(Äänettömyys.)
… Minun sielussani itää suuret, hirmuiset ajatukset…
ADULLA. Ruhtinatar! (Delila ei kuule. Adulla rientää hänen luokseen ja koskettaa häntä)- Ruhtinatar, ruhtinatar! He tulevat tänne päin. Mennään!
DELILA (yhä eteensä tuijottaen). Tulkoot!
ADULLA (levottomana). Voi ruhtinatar! Hirmuinen oli se mies, joka tämän teki. Ja hirmuisen hän oli näköinen. (Äänettömyys. Hämillään.) Mutta — ruhtinattareni — yhtä tekisi minun mieleni kuitenkin tietää … minkä näköinen mahtoi hän olla silloin, kun hän oli niin väkevä? Sillä vielä nytkin hän näytti yhtenä hetkenä ihmeelliseltä … ja hänen hiuksensa häilähtivät kuin leijonan —
DELILA (kohoutuu äkkiä). Hänen hiuksensa?!