YLIPAPPI (jumalattareen kääntyen). Astarte, sinun kunniasi päivä on tullut! Korvesta ilmestyi Israelin Jahve, ja jyrisi vuorillansa. Sinun kansasi seisoi hämmästyneenä. Herposi myös Dagonin käsivarsi. Silloin nousit sinä Askalonista, ja sotajoukot vapisivat. Sinä hymyilit huulillasi, ja sankarit sortuivat tomuun. Rotkoihin on Jahve syösty, Filistea Kaanaan valtiaana! Ole ylistetty ja kiitetty!
(Ottaa, hiljaisen soiton säestäessä, temppelipoikien kädestä ruokauhri- ja juomauhrimaljat, kaataen uhrin tuleen.)
Ole ylistetty ja kiitetty!
KANSA. Ylistetty ja kiitetty! Ylistetty ja kiitetty!
YLIPAPPI (innostukseen kiihtyen). Ihmeelliset ovat sinun tiesi! Miehen valitsee Dagon sankariksi, sotamiehen Kemos ja Milkom. Keihäin ja jousin muut sotivat, ratsuin ja rautaisin vaunuin. Sinä, ihmeellinen, kosketit hentoiseen käsivarteen, ja leikiten kieritteli Delila hiussuortuvata sormillansa. Eikä ole senkaltaista sortumusta nähty hamasta maailman alusta!
(Kansa puhkeaa innostuneeseen hyminään.)
(Kääntyy Delilaan.)
Haikea on tämä hetki, kauas lähtee sankarittaremme. Satamassa häntä haaksi odottaa, purppurainen istuin Niilin rannalla. Ole ylistetty! Ole onnellinen, Filistean ylpeys ja ilo!
(Uhraa Delilan onneksi.)
Ole onnellinen, Filistean ylpeys ja ilo!