KANSA (hovilaiset, papit riemuiten, valtavan soiton pauhatessa).
Onnellinen, onnellinen! Filistean ylpeys! Filistean ilo!
(Ylipappi seuralaisineen poistuu alttarin luota, kumartaen
Delilalle, kansan osottaessa yhä suosiotaan.)
ELAMIN LÄHETTILÄS. Totta puhui Babylonin lähettiläs: jumalattaren vievät nuo Niilin miehet mennessään!
RUHTINAS. Kiitän sinua, Elamin jalo! Ja itsekin huokaan: köyhempi on
Filistea tämän jälkeen.
YLIPAPPI. Sallitko, ruhtinaani, tanssijattarien käydä esiin?
DELILA (joka on koko uhrin ajaa odottanut jännittyneenä, nousee istuimellaan). Ruhtinas, minun enoni!
RUHTINAS. Puhu, jalo veljenitytär!
DELILA. Suuren kunnian on Filistea minulle tänä päivänä osottanut. Mutta vielä pyytäisin minä sinulta, enoni, yhtä suosionosotusta lisää!
KANSA (jännittyneenä). Ah!
RUHTINAS (kättänsä kohottaen). Mitä ikänäsi pyydät, sen olen minä täyttävä!