Tuon kunnioitettavan herran toivo oli anastaa melkoinen osa teurasuhrien omaisuutta, ja myös inkvisitionin salaloukoissa saada estämättä tyydyttää hänessä hallitsevaa taipumustansa toiseen sukupuoleen. Hän esitteli sentähden inkvisitionin armollisuutta, jonka sekä kuningas että arkkipiispa myönsivät ja pyhä isä viimen vahvisti.
Cecilia toivoi ei ainoasti kullan, vaan myös Tanskan kansaan, joka aina kohteli häntä tylyllä ylönkatseella, eikä tahtonut kunnioittaa häntä kuningattarena, jota hän oli usein kiivaasti vaatinut. Jos ei Erikin orpana, Pommerin herttua Ragislao ja hänen sisarensa poika, Pfaltsin kreivi Kristoffer Baijerilainen, joka sitte tuli Erikin sijaan kuninkaaksi, olisi elänyt, niin olisi Erik luultavasti julkisesti antanut kätensä tuolle riettaalle vaimolle alttarin edessä ja suonut hänelle Filippan sijan kolmella pohjan valtakuntain hallitus-istuimella.
Kolmas henkilö valittiin pyörittämään sitä suurta ratasta, jota tahdottiin panna liikkeeseen, ja tämä oli Margaretan kelvollisen rippi-isän kelvoton jälkeen tulia Sorön luostarissa, abotti Sigismund, joka oli sovelias piispa Antinpojan uskottu, parhaassa ijässään oleva mies, tuskin 40 vuoden vanha. Tämä oli Cecilian rippi-isä ja tiesi kaikki hänen juonensa ja koukkunsa. Cecilia oli myös ymmärtänyt hänen saattaa kuninkaan luottamukseen, jotta hän käyttäisi kaikki vehkeensä, saattaaksensa Erikin panemaan ruunun hänen päähänsä. Palkaksi tästä konnan-työstä, jos se onnistuisi, piti tuleman Seelannin pispanistuin, josta Jöns Antinpoika piti pois syöstämän, ja kauniin Cecilian rakkaus, jota tuo hekumallinen munkki oli kauan himoinnut.
Sigismund matkusti, varustettuna tarpeellisilla asiakirjoilla kuninkaalta ja arkkipiispalta, pyytämään paavilta suostumusta saada pohjoisessa laittaa inkvisitioni. Pyhä isä iloitsi suuresti siitä uskonnon-innosta, jonka hän nyt huomasi hallitsevan aina kylmään pohjolaan asti, ja toivoi sydämellisesti, ettei yksikään väärä-uskoinen eikä Jumalan pilkkaaja välttäisi inkvisitionin miekkaa, siunasi hurskasta abottia harrastuksestaan ja nimitti hänen aijotun verituomio-istuimen toiseksi inkvisitoriksi.
Nyt et Sigismundilla ollut muuta, kuin Cecilian salaisen käskyn mukaan saada hyvä selko inkvisitionin luonnosta, sen vankeuksista, killutus-kapineista ja muista rakennuksista, sekä tuoda muassaan tarpeellisia kidutus koneita ja yksi tahi pari oivallista pyöveliä.
Tämä hengellinen herra toimitti aivan tarkoin tuon julman käskyn, ja toi muassaan, niinkuin hän ilmoitti kuninkaalle jättäessään tiliä lähetyksestänsä, taivahan kunniaksi ja pyhän uskonnon jalostuttamiseksi ei ainoasti etsityn luvan ja ison joukon erityisiä kidutuskoneita, vaan myös inkvisitioni-vankeuksissa oivallisesti harjoitetun pyövelin.
Mutta mihin olisi inkvisitionin hirmuinen verituomioistuin rakennettava? Jokainen mustakaapuinen villipeto toivoi sitä alueellensa. Jotta jokaisen tahto täytettäisiin, päätettiin inkvisitioni sijoittaa kahteen paikkaan Tanskassa, nimittäin Roskildeen, johon sille piti rakennettaman iso ja vahva vankeuslaitos, ja Soröhön, sen luostarin mahdottoman syviin maan-alaisiin holveihin. Sittemmin piti apurakennuksia asetettaman moniin paikkoihin Ruotsissa ja Norjassa. Satoja käsiä ryhtyi heti Roskildessa rakennustoimeen, samalla kuu Sigismund laitteli maan-alaisia holviansa sen perkeleen työhuoneen kaltaiseksi, josta hän oli saanut piirustukset ja koneet. Pian oli tämä hirmuinen työ tehty, ja niinkun hyena himoitsee saalista, niin himoitsi Sigismundkin ensimäistä uhria. Kadotus riemuitsi.
Cecilia tahtoi nähdä työtänsä ja iloita katsellessansa tuota kauhistuksen asuntoa, jossa hänellä olisi tilaisuus sammuttaa hurjaa kostonjanoansa. Hän läksi sentähden salaa Soröhön ja näytätti siellä itsellensä kaikki laitokset, jolloin hän ei kuitenkaan voinut olla kauhistumatta tuota perkeleellistä keksintöä, joka hirveässä todellisuudessaan meni paljon yli sen käsityksen, jonka hän siitä oli saanut. Hän vakuutti Sigismundia olevansa suurimmasti tyytyväinen ja lupasi hänelle harrastuksestansa kauniimmat hedelmät. Hän näytti hänelle samalla luettelon muutamista suurimmista vihamiehistään ja kysyi häneltä neuvoa kuka ensin piti uhrattaman.
Tästä eivät he kuitenkaan voineet niin pian sopia. Sigismundilla oli myös luettelo, osittain muutamia rikkaita aatelismiehiä, osittain muutamia kauniita tyttäriä, joita hän näki huokeasti voivan syyttää jostakin uskonnon rikoksesta. Cecilia arveli, välttääksensä munkin petosta, antaa kuninkaan ratkaista asian, jota paitsi hän huomautti, ettei ketään voisi vangita ennenkun oli julkisesti kuulutettu, että pyhä inkvisitioni kansan autuudeksi ja Jumalan nimen kunniaksi oli tuotu pohjan yhdistettyihin valtakuntiin.
Cecilian kaunopuheliaisuuden virran katkaisi yhtäkkiä väkevä ukkosen isku, joka näytti pudistavan vankeuden paksuja muuria. Kelvoton vapisi tästä herran kaikki voiman muistutuksesta. "Viekää minut ylös teidän huoneesenne!" huusi hän ja tarttui munkin käsivarteen. "Varokaa itseänne," sanoi tämä, "sillä jos astutte ainoasti pari askelta oikeaan siitä paikasta, missä seisotte, niin olette vaarassa pudota käärmekuoppaan, joka on täynnä käärmeitä, sisiliskoja ja kaikenlaisia myrkyllisiä ja vaarallisia eläimiä ja silloin olisi vaikea pelastaa henkeänne."