Cecilia astui sisälle ja kuningas meni häntä vastaan. "Onko se totta," sanoi hän terävästi katsellen, "että teillä, minun herrani ja ystäväni on ollut vieraana eräs nuori neiti? Mitä hän tahtoi teiltä näin aikasiin?"
Kuningas tuli hämillensä eikä tiennyt, mitä vastaisi.
Cecilia katsoi häneen läpitunkevilla silmäyksillä, ja mustasukkaisuus ajoi heti kaiken veren hänen kasvoistansa.
"Minä aioin lähteä metsästämään," sanoi kuningas, päästäksensä tästä kiusallisesta puheesta. "Teidän sijassanne tekisitte te parhain, että pysyisitte kotona."
"Metsästättekö te susia vai metsäkyhkysiä?" kysyi Cecilia häijyllä naurulla. "Mutta pitäkää varanne. Sudet ovat kavalajuonisia ja haukka voipi kaapata kauniimman metsäkyyhkyn teidän silmäinne edessä."
"Sinua ei ota kukaan pois minulta," sanoi kuningas suuttuen ja meni ulos.
"Haukat pelkäävät, että minun myrkkyni tappaa heidät," sanoi Cecilia hammasta purren, ja kiiruhti huoneesensa, jossa Sigismund odotti häntä.
"Te olette petetty." huusi ulkokullattu hänelle, "Olli Akselinpoika saa vapautensa ja te saatte antaa kostonjanonne palaa polttoroviolla hänen sijassansa, sillä hän ei tule sinne. Kuitenkin onkin teillä jo kyllin osaksenne, sillä kuningas ei enää kauan katso teidän taivaallista ihanuuttanne. Olli Akselinpojan tytär on ottanut teidän sijanne hänen sydämessään, samoin kun hän myös pian ottaa sen tuon kiittämättömän hovissa. Kun teidän raskausaikanne on loppunut, pitää arvattavasti uusi rakastettu tänne tuliaisensa. Te saatte silloin olla ällisteleväin katseliain joukossa, jotka ihmettelevät nousevan auringon sokaisevaa loistoa."
"Lakkaa jo! Tahdotkos murhata minut valheellisella kertomuksellasi?" huusi Cecilia, mutta vapisi kuitenkin, ikäänkun se voisi olla totta.
Sigismund selvitti nyt ne syyt, joilla hän tuki arveluansa, että nimittäin kuninkaan helleys paloi Olli Akselinpojan kauniisen tyttäreen, ja hän selitti sujuvalla kaunopuheliaisuudella, kuinka viehättävä ja siis vaarallinen hän oli Cecilialle, ja hänen kiittämisensä Signen kauneudesta olisi kestänyt vielä kauemmankin, niin innostunut hän oli, jos ei Cecilia, joka luki hänen kasvoistansa hänen ajatuksensa, olisi puuttunut puheesen, sanoen: