"Mitä sinä sanot, poika!" huusi eräs pitkä Norjalainen merimies, joka juuri nyt koki nousta rapulle; "tahdotko sinä estää meitä näkemästä kuningatartamme?" ja samassa ojensi hän pitkän kätensä lyödäksensä Valdemaria päähän.
Rakasta lasta uhkaava vaara näytti antavan Guldborgille takaisin voimansa. Tuskanhuudolla kumartui hän Valdemarin pään päälle, estääksensä hänelle aiotun lyönnin, mutta joka siihen sijaan kohtasi häntä. Veri virtaili koko hänen muodostansa, ja ainoasti kova tunko esti häntä vaipumasta maahan. Valdemar kiersi pienet kätensä hänen verisen kaulansa ympärille ja huusi hellällä äänellä: "Äitini kuolee! Apua, apua!"
Samassa loppui ritarien matkue ja kuningattaren vaunut näkyivät. Ilohuuto täytti ilman ja kansan pauhaava hurraa ei näyttänyt koskaan loppuvan. Tunko oli nyt ylimmillään. Kaikki tahtoivat päästä rapulle nähdäksensä kuningatarta. Guldborg ja hänen poikansa survaistiin sieltä alas, ja pikku Valdemar tuli samana hetkisenä äidittömäksi, sillä rahvas tallasi onnettoman Guldborgin kuoliaaksi!
Kuinka tänä kauheana silmänräpäyksenä kävi poika-paralle, ei hän itse tiennyt, sillä tunto ja käsitys hävisivät häneltä ja hän ei kuullut, nähnyt eikä tuntenut enää mitään.
Kun hän jälleen avasi silmänsä, makasi hän sängyssä koreassa huoneessa. Nuori, kaunis vaimo, vanha lääkäri ja hiilimusta neekeri seisoivat hänen ympärillänsä; hänen päänsä, oikea käsivartensa ja molemmat säärensä olivat sidotut. Kaunis rouva kumartui hänen ylitsensä ja hänen puhdas henkensä kosketti hänen huuliansa.
"Hän elää," sanoi hän; "tulkaa herra tohtori, nyt tarvitaan teidän taitoanne."
"Laittakaa minulle vähä viiniä," sanoi lääkäri, ja musta mies kantoi esiin pienen kultapikarin, josta hän valutti muutamia pisaroita Valdemarin suuhun, samalla kun rouva nosti hänen päätänsä.
Musta mies kumarsihe sairaan vasemman käden ylitse, jota suuteli ja kostutti kyyneleillänsä. Valdemar tahtoi puhua, mutta ei hänellä ollut siihen kykyä.
"Ole hiljaa, poikani," sanoi rouva äärettömällä suloisuudella, "sinä et vielä saata puhua."
Levoton uni sulki pian Valdemarin silmät.