"Se olisi kuoleman synti," sanoi hän jonkunlaisella lempeydellä, "jos nälän hurja hammas kalvaisi tätä kukoistavaa suloisuutta. Minä tuon teille sentähden jotakin, millä voitte säilyttää raitista kauneuttanne, jota minä niin korkeasti kunnioitan, ja joka yksinään voipi tuoda minulle taivaan maan päällä."
Signe käänti kasvonsa seinään päin vastaamatta.
"Eikö minun helleyteni ansaitse edes yhtä ainoaa silmäystä? Ja tahdotteko pitkittää hyödytöntä vastustustanne, kun te nyt kaikissa tapauksissa olette kokonaan minun vallassani?" sanoi abbotti ja laski korin hyvin kostealle kivilattialle.
"Minä en syö mitään," sanoi Signe lujasti; "käyttäkää anteliaisuuttanne jossakin muussa paikassa, jossa sitä paremmin arvoksutaan."
"Vai niin," vastasi Sigismund kylmästi; "te elätte siis tämän vankihuoneen ohjeiden mukaan, sillä tämä on niiden pahantekiäin viimeinen olopaikka, jotka pyhä inkvisitioni on määrännyt kärsimään nälkäkuoleman."
"Minä en tahdo muuttaa sen määräystä!" sanoi Signe taas ja käänsi kasvonsa seinään päin.
"Elä luule, paatunut, olevan sinun supistetussa vallassasi kuolla, jos sinä sen tahdot. Jos on pakko käyttää väkivaltaa, niin valetaan ravitsevaa juomaa teidän suuhunne, jota teidät pakoitetaan nielemään.
"Teidän helvetilliset keinonne ovat lukemattomat," sanoi Signe kolkolla ylönkatseella itseänsä kääntämättä.
"Niinkuin sinun suloisuutesi," huusi Sigismund lämpimästi. "Mutta me puhumme kiertelemättä, sillä tunnemmehan me toisemme. Minä tunnustan sinulle, että sinun kauneutesi anasti koko minun sydämeni jo silloin kun näin sinut Roskildessa kuninkaan luona, ja että suurin toivoni oli saada sinut valtaani. Kuitenkaan ei tämä ole siihen syynä, että sinä olet täällä, vaan sinulle näkymätön voima ohjaa kohtaloasi ja on peruuttamattomasti päättänyt sinut kuolemaan. Kuitenkin minä sanon sinulle kaikki, että tietäsit, minkä osan minä otan kohtalossasi. Se pelättävä, joka tahtoo sinua tuhota, on Cecilia rouva, ja hänen sanomattoman vihansa yllykkeinä sinuun on mustasukkaisuus ja pelko, sillä kuningas rakastaa palavasti sinua; Cecilia pelkää menettävänsä valtansa hänen sydämensä ylitse, jos sinä tulisit hänen käsiinsä. Mutta anna hänen vaan — —"
"Miksi te sanotte tätä minulle? ja ettekö usko, että se on minulle yhdentekevä, kenen kädestä minä kuoleman otan, kun minä olen määrätty sen uhriksi?" sanoi Signe asemaansa muuttamatta.