Senjälkeen riisuutui Lalli hiljaa ja ryömi vuoteeseen.
2. Afrikka.
Lalli suunnittelee uusia matkoja. Hiekkameri. Kuumuutta ja janoa. Villi tahtoo maistella linnunmunia, mutta sen sijaan korjaa lintu sen itsensä. Yksin erämaassa. Beduiinit. Ihmeellinen matto. Yö metsässä. Jalopeura vähällä syödä Lallin, mutta norsu pelastaa hänet. Äkäpäinen sarvikuono. Villin kertomus. Kuinka neekerit tekivät Lallista pyhimyksen. Pako majasta. Maton kohtalo.
Kun Lalli seuraavana aamuna heräsi, virui hän kauan vuoteessaan ja mietiskeli. Hän ei voinut päästä selvyyteen siitä, oliko kaikki tuo hänen ihmeellinen kokemansa ollut vain unta, vai oliko hän todella käynyt pohjoisnavalla. Hänen ensimmäinen ajatuksensa oli tietysti kysyä äidiltä, mutta kun hän mietti tarkemmin asiaa, ymmärsi hän, että tämä aivan varmaan selittäisi koko jutun unennäöksi. Hän päätti sentähden vielä samana iltana yrittää uudelleen; päivällä hän ei sitä voinut tehdä, sillä silloin oli lastenkamari tykkänänsä pikku sisarusten vallassa. Jos hänen tälläkin kertaa onnistuisi hypätä karttapallolle, niin täytyihän edellisen illan seikkailujen olla tosia, vaikka ne selvällä päivällä hänestä tuntuivatkin sangen vähän todellisilta. Päivän valossa tuntui aivan mahdottomalta hypätä tuolle pienelle, sileälle pallolle.
Hän leikki sentähden koko päivän uusilla leikkikaluillaan ja pikku sisarustensa kanssa, mutta niin pian kuin hän oli sanonut hyvää yötä vanhemmille, meni hän keittiöön noutamaan Villin ja istui sohvalle karttapallon eteen kissa sylissään.
— Hyppäämmekö taaskin maapallolle, Villi? — kysyi hän, mutta kissa katseli vain silmät unisina ja ymmärtämättä häntä.
Silloin pani Lalli sähkökojeen käyntiin ja istui hetkisen katsellen kiertävää palloa. Hän ihmetteli mielessään, minne hän tällä kertaa hyppäisi. Häntä houkutteli puoleensa eniten tuo suuri Euroopan alapuolella oleva maanosa, jonka nimeksi hän tavaili "Afrikka". Hän oli usein kuullut tuon nimen puhuttaessa neekereistä, jalopeuroista ja muusta sellaisesta, ja hän tahtoi kernaasti päästä sinne omin silmin näkemään nämä ihmeet.
Kotvasen istuttuaan tunsi hän päässään samaa huimausta kuin edellisenä iltana, ja hänestä tuntui taaskin, kuin olisi aivan helppo temppu hypätä tuohon maanosaan. Hän silmäili kysyvästi Villiin, ja nytpä istuikin kissa aivan valveilla valmiina hyppäykseen.
— Kas nyt! — huusi Lalli.
— M-jaa, — vastasi kissa, ja sitten lensivät molemmat pienen auringon ohitse ja halki kylmän avaruuden.