Ja hän osoitti sormellaan susilaumaa, joka oli kerääntynyt aivan puun juurelle ja katseli heitä himokkain silmin ja valkeina kiiluvin hampain.
— Siitä asiasta minä kyllä huolehdin, — sähisi jättiläiskäärme heidän vieressään.
Se oli riippunut taaskin aivan liikkumattomana, niin että he olivat melkein unohtaneet sen olemassaolon, mutta nyt se kiemurteli hitaasti puusta alaspäin susia kohti, jotka heti pakenivat hurjan kauhun valtaamina. Silloin kiipesivät myöskin lapset alas puusta. Sindra kantaen Hurua sylissään; ja Villi juoksi vieressä.
Kun he olivat kiittäneet jättiläiskäärmettä, taivalsivat he kappaleen matkaa metsän halki ja tulivat pian avonaiseksi raivatulle paikalle, missä suunnaton norsu kulki työtä tekemässä. Torahampaillaan se kiskoi kantoja ja kiviä ylös maasta ja kuljetti ne pois kärsällään. Ihmistä, joka olisi johtanut sen työtä, ei näkynyt eikä kuulunut.
Niinkuin tavallista oli Lalli kohtelias ja kävi sitä tervehtimään.
— Hyvää päivää, norsu-herra. Minulla on sinulle terveisiä serkultasi
Afrikasta.
Norsu keskeytti työnsä ja vastasi ystävällisesti tervehdykseen.
— En minä tunne siellä kaukana asuvia sukulaisiani, — sanoi hän miettiväisenä. — Olen vain kuullut sanottavan, että ne ovat suurempia ja levottomampia kuin täällä Intiassa asuva sukuhaara, ja etteivät ne suvaitse ihmisen käyttää niitä työssä. No niin, oma asiansahan on, tahtovatko ne elää vapaina metsässä, mutta kyllä voi pitää paljon ihmisistäkin, kun ne meikäläistä vain siivosti kohtelevat. Heiltä oppii aika paljon, ja jos heidän hyväkseen tekee työtä, niin on elatuksen huoli taas heidän murheenansa.
— Sinähän olet oikein filosoofi, kuulen ma, — sanoi Villi pisteliäästi. — Ihmiset elättävät myöskin minua, mutta en minä vain tee työtä heidän hyväkseen.
— Luuletko sinä, että ihmiset tekevät mitään katsomatta omaa hyötyään? — kysyi norsu ylevän levollisesti. — Sinä pyydystät rottia ihmisen vastuksista, vaikkapa luulet, että teet sitä vain omaksi huviksesi. Ja tarvitsevathan ihmiset joskus leikkikalujakin, ja sellainenpa sinä juuri oletkin heille.