— Siinä on pyhä mies, fakiiri, — selitti Sindra hartaasti. —
Menkäämme ja pyytäkäämme häntä tekemään meille joku ihmetyö.
— Osaako tuo kurja raukka tehdä ihmetöitä, — kysyi Lalli hämmästyneenä.
— Kohta saat nähdä, — vastasi Sindra.
Kaikki menivät nyt fakiirin luo, joka loi heihin tutkivan, läpitunkevan katseen. Sindra tervehti ukkoa kunnioittavasti ja pyysi häntä tekemään heille jonkun ihmetyön.
Silloin nosti ukko korinsa ja aukaisi sen, ja esiin mateli kolme ilkeää lasisilmäkäärmettä, ja kun vanhus alkoi soittaa huilua, tanssivat hirviöt soiton tahdissa.
— Tuo ei ole mikään ihmetyö, — sanoi Sindra vakavasti. — Sellaista olen maantien varrella nähnyt monen ilveilijän tekevän.
Ukko katsahti häneen terävästi, mutta otti sitten sanomatta sanaakaan esille saviastian, joka oli täynnä multaa, ja pani siihen siemenen, joka heidän nähtensä yleni taimeksi ja alkoi kukkia.
— Tuopa oli ihmeellistä, — sanoi Lalli, — mutta luulinpa kuitenkin, että ihmetyö olisi jotakin vielä kummallisempaa.
Ukon palava katse kiintyi Lalliin terävänä ja läpitunkevana.
— Näenpä, että kuulut niihin, jotka eivät koskaan ole tyytyväisiä, — sanoi hän käheällä, sähisevällä äänellään. — Jos tahdot nähdä jotakin erikoista, niin näytän sinulle sen.