Villi, joka vihasta säkenöivin silmin oli kuunnellut kenguruiden puhetta, hyppäsi nyt lähintä hyppijää kohti, ja heti hajaantui koko lauma vimmattuun pakoon loikaten korkealle yli kivien ja pensaiden.
Kulkijamme tulivat nyt pienelle järvelle, josta laski puro, ja tämän pinnalla uiskenteli erilaatuisia vesilintuja. Mustat joutsenet eniten Lallia huvittivat. Kotona oli hän aina kuullut sanottavan: "valkoinen kuin joutsen", mutta täällä Austraaliassa näkyi kaikki olevan ylösalaisin.
He kiersivät järven ja tulivat pienelle virralle. Se laski roiskien alas vuorilta ja muodosti vähäisen vesiputouksen, joka pirskotti vaahtoaan puitten oksille.
Vanhan metsäläisen askelet olivat käyneet hitaammiksi ja raskaammiksi, ja hänen oli yhä taajemmin pitänyt pysähtyä yskimään. Nyt hän kävi kivelle istumaan voimatta jatkaa sen pitemmälle.
— Tämä on kaunis kohta Marun kuolinpaikaksi, — sanoi hän. — Se muistuttaa isieni metsiä, joissa he metsästivät vapaina miehinä tarvitsematta palvella valkoista miestä. Valkoisen miehen Jumala on hyvä Jumala ja hän ottaa haltuunsa vanhan Marun sielun ja antaa hänelle anteeksi, jos hän ei aina ole elänyt niinkuin olisi pitänyt.
— Ei, ei toki, — sanoi Lalli hätäisesti, — Maru ei saa kuolla vielä,
Marun pitää levähtää vain hiukan, niin väsymys kyllä häviää.
Metsäläinen pudisti päätään. Sen jälkeen otti hän repaleisen takkinsa taskusta nahkapussin ja antoi sen Lallille.
— Katsohan, — sanoi hän nauraen käheästi, — valkoihoiset eivät tienneet, että Maru oli rikas, paljon äveriäämpi kuin he itse. He halveksivat vanhaa Marua, ja kuitenkin olisi hänellä ollut rahaa ostaa heidän tiluksensa, jos olisi mielinyt. Mutta vanha Maru ei välittänyt heidän tiluksistaan. Hän huoli vain metsistä ja vainioista, ja sen tähden piti hän parempana kaitsea heidän karjojaan. Ei myöskään Marun pojilla saa olla noita kiiltäviä kiviä, sillä silloin voisi tapahtua, että valkoihoiset tulisivat kateellisiksi ja tappaisivat heidät kivien takia. Valkoihoiset muuttuvat eläimiksi, kun saavat nähdä sellaisia kiviä tai punaista kultaa. Mutta sinä olet ollut hyvä vanhalle Marulle etkä ole häntä halveksinut, ja sen tähden annan ne sinulle.
Näin sanoen hän aukaisi pussin, ja Lalli näki, että se oli täynnänsä säihkyviä, läpikuultavia kiviä, jotka hän arvasi timanteiksi, sillä olihan hän Luonnonkirjasta lukenut vanhasta Amrusta ja hänen timanteistaan, ja hän tiesi myöskin, kuinka kallisarvoisia sellaiset kivet ovat, joista muutamat olivat hänen peukalonpäänsä kokoisia.
— Mutta niillähän Maru saattaisi ostaa koko Austraalian, — sanoi hän aivan hämmästyksissään.