Silloin Lalli kertoi kyynelsilmin Villin sankarikuolemasta.
— Äh, — röhkäisi sika kevyesti. — Sinä et näy lainkaan tuntevan kissoja. Etkös tiedä, että kissalla on yhdeksän henkeä ja ettei ole niinkään helppoa riistää niitä kaikkia yhdellä kertaa. Sitäpaitsi ei koskaan ole tapahtunut, että kissa olisi uhrannut henkensä herransa puolesta, niinkuin ylen herkkämieliset koirat voivat tehdä. Tässä on juoni kysymyksessä, ja voit olla varma siitä, että pian tapaat sen taas. Jollei sillä muuta keinoa ole, raapii se reiän haikalan vatsaan ja ryömii ulos.
Sika puhui sellaisella varmuudella, että Lalli antoi sen vakuutuksen jonkun verran vaikuttaa itseensä, ja hänen kyynelensä lakkasivat vuotamasta.
— Niinkö todella luulet? — kysyi hän. — Ehkä on parasta, että menen katsomaan, onko hän päässyt maihin jossakin muualla. Mutta mihin merkilliseen paikkaan minä olen oikeastaan tullut?
— Tämä on korallisaari, jos tiedät mikä sellainen on, — vastasi sika rikkiviisaasti. — Tämä saari on ehkä miljoonien vuosien kuluessa syntynyt sellaisista pienistä eläimistä, jotka muodostavat ikäänkuin metsiä merenpohjalle. Jokainen puu on monen miljoonan sellaisen eläimen muodostama yhteiskunta, jossa jokainen eläin kokoaa kalkkikuoren ympärillensä, ja kun se kuolee, niin sen sijalle tulee toinen; sillä tavalla kasvavat puut kuin todellisessa metsässä. Ne eivät ylene veden pintaan asti, mutta merenpohja kohoaa monissa paikoin, niin että ne siten saavuttavat vedenpinnan. Silloin aallot murtavat niitä ja heittävät läjään riutoiksi, jotka vihdoin kohoavat vedenpinnan yläpuolelle ja joilla kasvit vähitellen alkavat viihtyä ja vihannoida, kunnes muodostuu saaria samanlaisia kuin tämä. Tämä on rengasmainen ja sen keskellä on järvi, jonka vain kapea väylä yhdistää mereen, mutta on olemassa toisenkin muotoisia saaria.
— Mutta miten sinä, joka olet vain sika, tiedät tämän kaiken, — kysyi
Lalli hämmästyneenä ja epäluuloisena.
— Huh, — vastasi sika loukkaantumatta, — siat tietävät paljon enemmän kuin mitä luullaan. Oppii paljon, kun käy kärsällään tonkimassa liejua, ja kun makaa sulattamassa ruokaansa, niin on hyvää aikaa miettiä maailman menoa, ja tapaa sitä aina väliin toisiakin, jotka jotakin tietävät. Linnut esimerkiksi tietävät paljon, sillä ne lentelevät kaikkialla ja lörpöttelevät jokaisen kanssa, jonka tapaavat, ja toiset niistä elävät myöskin hyvin kauan, papukaijat muun muassa, ja ne ovat kertoneet minulle koko joukon juttuja, mutta paljon olen myöskin itse tehnyt havaintoja.
Lalliin oli sian viisaus tehnyt kerrassaan valtavan vaikutuksen, ja samalla yhä enemmän vahvistui hänen uskonsa, ettei Villi toki voinut olla kuollut. Hänen täytyi heti lähteä tutkimusmatkalle ympäri saarta löytääkseen jos mahdollista ystävänsä.
— Mutta miten sinä olet tullut tänne saarelle, — kysyi hän epäluulon kipinä mielessään.
— Oh, minä olen uudisasukas, — vastasi sika rauhallisesti, — eli ehkä oikeammin sanoen isoisäni isoisä oli sellainen. Kun muudan laiva kerran purjehti tämän saaren ohitse, nousivat merimiehet maihin etsimään juomavettä, ja silloin laskivat he esivanhempani maihin kansoittamaan saarta. Luulenpa niiden ajatelleen, että toiset laivat vastaisuudessa saisivat läskiä näiden jälkeläisistä. No niin, moniaita meistä lienee jo ammuttu, mutta ei ole niinkään helppoa tavoitella meitä tiheikössä, eikä tänne usein laivoja tulekaan. Saari on todellinen paratiisi, eikä meidän ole syytä valittaa kohtaloamme.