— Onhan meillä leikkejä ja laulua ja soittoa ja teatterinäytäntöjä ja eläviäkuvia… ja matkoja muihin taivaankappaleihin.
Nyt oli marsintytön vuoro hävetä, sillä hän ei koskaan ollut käynyt omaa taivaankappalettaan edemmä.
— No, saammeko nähdä vähän sinun maatasi? — kysyi Lalli.
— Tietysti, — vastasi Senni myöntyväisenä. — Täytyy tässä minunkin kohta lähteä Päivölän kaupunkiin työtunneilleni.
Ja sitten hän hypisteli konetta pitkillä sormillaan, ja suristen nousi vene suoraan ylös ilmaan.
— Näin ei voi tehdä meidän ilmatasoillamme — huomautti Lalli. —
Niiden täytyy ensin ottaa vauhtia.
— Vieläkö te käytätte ilmatasoja? — kysyi marsintyttö halveksuen. — Me olemme jo vuosituhansia sitten laanneet niitä käyttämästä. Ne kyllä kelpasivat silloin, kun käytettiin raskaita ja kömpelötekoisia koneita ja linnut otettiin lentämistaidon esikuviksi. Mutta pian huomasivat meikäläiset tiedemiehet, että hyönteiset lensivät aivan toisella tavalla ja paljon paremmin. He rakennuttivat hyvin pieniä mutta samalla hyvin voimakkaita moottoreja ja omaksuivat hyönteisten lentotavan: hyvin nopean räpyttelyn suurin siivin.
— Kyllä ne vaan lentävätkin paremmin, — murisi Villi. — Sen tietää jokainen, joka on ollut tekemisissä nenäkkään kärpäsen kanssa tai nähnyt kimalaisen surisevan kukasta toiseen.
Tällä välin nousi ilmalaiva nopeasti, ja laaja maisema avautui heidän nähtäväkseen. Se näytti aivan laakealta niin kauas kuin silmä kantoi. Oli kumminkin hieman vaihtelua, sillä allaan he näkivät suuren, pyöreän järven, jota tyttö sanoi Päivölänjärveksi ja sen ympärillä oli valtavan suuri kaupunki, jonka kaikki rakennukset olivat valkoiset. Siinä asui Sennin puheiden mukaan miltei koko Marsin väestö. Siitä oli näet jokaisen niin mukava lentäen mennä työhönsä mihin Marsinosaan tahansa, ettei tahdottu asettua asumaan kauas tästä koko tähden sivistyselämän keskuksesta. Tietysti oli työläisasuntoja muillakin työpaikoilla, mutta niitä oli kumminkin harvassa Päivölän kaupungin väestöön verraten, joka nousi kolmeensataan miljoonaan.
Kaupungin kaikki talot näyttivät olevan kutakuinkin samanlaisia, noin kymmenkerroksisia. Kaduilla vilisi väkeä, kaikki liikkuivat hyvin nopeasti. Maisema oli kaupungin ympärillä vihanta, mutta kauempana oli laajoja punaisia alueita.