— Kiitos! — sanoi Lalli ystävällisesti ja taputteli muuatta pörröistä pentua, — mutta meillä on hieman kiire. Me olemme vain katselemassa tätä maata vähäisen. Mika sen nimi on?
— Se on Titan, Saturnuksen kuita, — vastasi karhu, — ja kylmä ja kelvoton maa tämä on. Viimeisenä vuosituhantena on ilmasto vain kylmennyt kylmenemistään, eikä kohta enää tiedä, mitä tässä tekee. Kauniit hedelmäpuut, joita täällä ennen kasvoi, ovat kuolleet, ja niistä eläimistä, jotka silloin elivät puissa nelin käsin kiipeillen, ovat kehittyneet nuo julmat ihmiset, koko Titanin pahimmat pedot. Kun he eivät enää löytäneet puiden hedelmiä, rupesivat he käymään kaksin jaloin maassa poimiakseen marjoja ja pyydystääkseen saalista. Kun ilmasto kävi liian kylmäksi, keksivät he keinon pukeutua surmattujen eläinten nahkoihin ja käyttivät kiviä ja keppejä eläinten surmaamiseksi, ja lopuksi he keksivät punaisen kukan, joka polttaa ja valaisee pimeässä, ja sen jälkeen on rauha hävinnyt Titanista. Kaiken tämän on mammutti minulle kertonut, ja hän on vanha ja viisas. Hän on taas sen kuullut äidiltään, ja tämä taas omalta äidiltään, ja niin on tieto kulkenut vuosituhansien takaa.
— Emo, emo! — huusi äkkiä toinen pörröinen karhunpenikka, joka oli leikkinyt Maijan kanssa. — Tuolta Mammutti-setä tulee.
Samassa rätisivät puiden oksat, ja kun lapset katsoivat sinnepäin, näkivät he valtavan suuren punaruskean eläimen, merkillisen norsun näköisen, jolla oli hyvin pitkät ylöspäin kaartuvat torahampaat, tulevan tuuheasta kuusitiheiköstä. Se tarkasteli heitä terävästi pienillä viisailla silmillään.
Ihmislapsia, — ärjäisi se lopulta, ja sen ääni vyöryi vihaisena kuin etäällä jylisevä ukkonen. — Näen, että olette ihmisiä, tekin, vaikka toisennäköisiä kuin ennen olen nähnyt, mutta arvaan, että jos saatte elää ja kasvaa, te voitte tulla vielä vaarallisemmiksi meille kuin nämä toiset. Teidän silmistänne näen, että te taidatte paremmin kuin he käyttää hyväksenne kaikenmoisia surmalaitteita, ja luullakseni on parasta tuhota teidät heti, ennenkuin olette kasvaneet suuremmiksi ja ehtineet tuottaa vahinkoa.
Lalli astui rohkeasti tuon vihastuneen eläimen eteen ja kumarsi tapansa mukaan kohteliaasti.
— Sinä olet viisas mies, herra Mammutti, — hän sanoi kunnioittavasti. — Olemme ihmisiä kuten sanoit, mutta siinä erehdyt, kun luulet meidän tekevän pahaa. Me olemme tulleet tänne vain katsellaksemme hieman tätä tähteä. On olemassa hyviäkin ihmisiä, jotka pitävät eläimistä.
Mammutin pienet säkenöivät silmät saivat hieman ystävällisemmän ilmeen.
— Käytöstapasi on kohteliasta ja osoittaa, että olet saanut hyvän kasvatuksen, — se sanoi, — ja jos voit löytää jonkun täältä Titanista, joka menee sinusta takuuseen, saatte jäädä tänne yhdeksi päiväksi ja yöksi saadaksenne katsella seutua, mutta sen ajan kuluttua on teidän kaikkien poistuttava kuoleman uhalla.
— Kunnioitettava herra, — sanoi naaraskarhu, — mieheni ja minä menemme mielellämme takuuseen näitten kolmen puolesta, sillä he ovat pelastaneet poikaseni sapelitiikerin hampaihin joutumasta.