He näkivät metsässä paljon eri eläinlajeja. Muutamat olivat susien tai hyenain näköisiä, ja ne ulvoivat nähdessään lapset mammutin selässä. Eräällä rinteellä oli kokonainen lauma komeita hirviä laiduntamassa, ja eräällä toisella rinteellä he näkivät ryhmän eläimiä, jotka ensimmältä näyttivät suurilta kivenlohkareilta, mutta kun he tulivat lähemmä, huomasivat he siinä olevan lauman kauhean suuria härkiä ja lehmiä, hieman biisonihärkien näköisiä. Ne mulkoilivat lapsia uhkaavin katsein pörröisten, sarvekasten otsainsa alta.
— Mitä sinä kannat selässäsi? — mylvivät ne mammutille. — Eivätkö nuokin ole ihmisiä? Eivätkö ne ole terävillä kepeillään tappaneet tarpeeksi monta meikäläistä, ettei sinun enää tarvitsisi kanneskella niitä ja suojella niitä?
Mammutti ravisti niille pitkiä peloittavia hampaitaan ja vastasi:
— He ovat ystäviäni, ja minä suojelen heitä. Enkö minä ole tämän metsän kuningas ja enkö saa tehdä, mitä haluan?
— Kuningas, kuningas, — ärjyi kallioluolasta ukkosenkaltainen ääni. — Siitä seikastahan me kaksi olemme aina kiistelleet. Kerran kai se myös ratkaistaan, kumpi meistä on Titanin hallitsija. Kuka hyvänsä voi nyt nähdä, ettet sinä enää ole kelvollinen pysymään kuninkaana, kun rupeat juoksentelemaan kuin hullu, ihmislapsia selässäsi kantaen.
Kallioluolan suulle ilmaantui suuri kellanruskea kissaeläin, sen näköinen kuin harjaa vailla oleva leijona. Se irvisteli peloittavilla hampaillaan mammutille, joka pysähtyi ja katseli sitä silmät säkenöiden.
— Sinä kuningas! — sanoi mammutti ivallisesti. — Miten sinä voisit hallita viisaudella, sinä, joka surmaat ja syöt heikot. Sinun hallinnastasi tulisi vain hirmuhallitus, ja se tuottaisi rajatonta kurjuutta. Luulet olevasi hallitsijaksi syntynyt, koska olet väkevä ja julma, mutta jos muut eläimet saavat valita, niin kyllä ne visusti varovat ottamasta sinua kuninkaakseen, sillä ne tuntevat, että kuninkaan tulee olla viisas ja suojella heikkoja.
— Valita, valita, — kiljui leijona. — Onko moista ennen kuultu, että alamaiset saisivat valita? Niidenhän on vain alistuttava väkevän hallitsijan valtaan eikä valittava. No niin, sen seikan tulevaisuus ratkaiskoon. Jonakin päivänä haastan sinut kaksintaisteluun, ja silloin saadaan nähdä, mutta tänä yönä kutsun kaikki eläimet neuvottelukokoukseen ja kerron heille, että sinä olet solminut liiton ihmisen, meidän kaikkien yhteisen vihollisen kanssa.
— Tee niin! — vastasi mammutti ylväänä. — Nämä kaksi eivät ole tavallisia ihmisiä, enkä ole antanut heille lupaa oleskella Titanissa kauemmin kuin yhden päivän ja yön. Ellei eläinten neuvosto toivo heidän viipyvän kauvempaa, niin saavat he mennä.
— Vatsaani — — — sanoi leijona lauseen täytteeksi päästäen samalla ukkosena kaikuvan naurun.