»Odottakaapa», sanoin. »Te puhutte petturista, mr Laputa. Mustin kaikista pettureista on tuossa vieressänne. Tuo mies ilmoitti Arcollille ylimenosta Dupreen luona. Lähtiessämme eilen hän tuli luokseni ja tarjosi minulle vapautta, jos auttaisin häntä. Hän tunnusti olevansa vakooja, mutta minä torjuin hänen tarjouksensa. Hän juuri ampui Käärmeen Vartijan siellä joella, ja hän olisi varastanut Käärmeen, ellen olisi lyönyt häntä maahan. Te kutsutte minua petturiksi ja tuon kurjan te annatte elää, vaikka hän on murhannut ylipappinne ja kavaltanut teidän suunnitelmanne. Surmatkaa minut, jos haluatte, mutta tappakaa hänet Jumalan nimessä ensin.»
En tiedä, miltä muut näyttivät puhuessani, sillä minä tuijotin vain portugalilaista. Hän otti askeleen minua kohti ja hänen kätensä liikahteli suonenvedon tapaisesti.
»Sinä valehtelet», hän huusi särkyneellä, kummallisella äänellä, mikä johtuu kovasta kuumeesta. »Sinä, sinä englantilainen koira juuri tapoit Käärmeen Vartijan ja löit minua kun yritin pelastaa häntä. Jokainen ken yrittää loukata minua, on kuoleman oma.»
Ja hän sieppasi vyöstään pistoolin.
Hyvä ampuja ei ammu harhaan kahden kyynärän päästä. En kai ole koskaan ollut lähempänä kuolemaa kuin sinä sekunnin osana kun hän nosti aseen minua kohti. Mutta se oli kylliksi pitkä aika Colinille. Koira oli seissyt vieressäni koko ajan kuin Laputa puhui. Eläin oli varmasti yhtä väsynyt kuin minä. Kun vartijat tarttuivat minuun murisi Colin uhkaavasti, mutta kuullessaan jälleen ääneni, se rauhoittui. Henriquesin ääni tuntui taas hälyyttäneen sen, sillä juuri kuin portugalilainen nosti aseensa, teki koira hypyn. Luoti ei tavannut minua ja seuraavassa silmänräpäyksessä kierivät mies ja koira maassa hurjasti taistellen.
Tusinan verran käsiä tarrasi minuun estääkseen minua auttamasta Colinia, mutta ihmeellistä kyllä ei kukaan noussut auttamaan Henriquesia. Tuo konna säilytti mielenmalttinsa ja vaikka koiran hampaat olivat kiinni hänen hartioissaan, onnistui hän vapauttamaan toisen kätensä. Tiesin mitä hän aikoi tehdä ja karjaisin kamalasti. Keltainen ranne taipui ja pistoolin suu painui koiran päätä kohden. Kolme kertaa ase pamahti, ennenkuin Colinin ote heltisi ja se vaipui raskaasti maahan paidan siekaleita leukojen välissä. Portugalilainen nousi hitaasti pitäen kädellään päätään ja veren juostessa olkapäästä.
Kun näin uskollisen ystäväni silmien jäykistyvän ja tiesin, että olin kadottanut ystäväni, parhaimman kaikista tovereistani, minut valtasi hirvittävä raivo. Koko joukko, joka oli silmät selällään katsellut taistelua, kaikkosi ympäriltäni kuin lehtikasa, ja minä syöksyin portugalilaisen kimppuun, vakaasti päättäen kostaa ystäväni kuoleman, niin aseeton kuin olinkin.
Ikääni nähden olin sangen vankkarakenteinen, mutta täysiin voimiini tuskin olin päässyt, ja missään tapauksessa en tietenkään voinut selvitä koko Laputan armeijasta. Pian minua paiskeltiin edestakaisin kuin palloa. He pitivät tätä hauskana leikkinä ja saatoin kuulla heidän irvokkaan naurunsa. Mitä minuun tulee, saattoi leikkiä kutsua sokkosilla oloksi, sillä olin todella sokea raivosta. Löin summassa joka suuntaan, usein ilmaankin, mutta joskus minun onnistui antaa aimo iskuja johonkin mustaan selkään. Itse tulin hakatuksi aivan muhennokseksi ja sain useita naarmuja keihäänkärjistä, kun minua paiskeltiin. Mutta sitten sain taas odottamatta nähdä edessäni Laputan, ja minä heittäydyin päättävästi häntä vastaan. Joku antoi minulle ankaran iskun päähän ja minä pyörryin.
Kun jälleen tulin tajuihini, makasin pimeässä huoneessa oljilla.
Päätäni pakotti, minua ylenannatti, enkä jaksanut nostaa edes kättäni.
Kun liikahdin, kuului pimeydestä ääni, joka puhui englanninkieltä.