Pois tieltä tuonnoin eksyimme me oikealta
Ja seutuun saimme kolkkoon, miss' on vieras valta.
Ah jospa toki ne, joit' tänne saapuu vielä,
Vois vaarat välttää tällä turmaisella tiellä,
Ett' Epäilyksen linna vangikseen ei veisi
Eik' Epätoivo siellä raukkaa raateleisi.
IHANILLA VUORILLA.
Matkamiehet vaelsivat nyt, kunnes ehtivät Ihanain Vuorten seutuun. Niitten omistajana on sen samaisen mäen Herra, josta ennen on ollut puhe. He astuivat ylös vuorille ja näkivät yrttitarhoja, hedelmäpuistoja, viinamäkiä ja vesilähteitä. Siellä he sammuttivat janonsa ja pesivät itsensä ja söivät vapaasti viinamäkien hedelmiä. Näitten vuorten kukkuloilla, vallantien varrella, oli paimenia laumojansa kaitsemassa. Matkamiehet astuivat heidän luoksensa ja kysyivät, sauvoihinsa nojaten — niinkuin väsynyt vaeltaja tekee, pysähtyessään haastelemaan jonkun kera matkan varrella, — kenenkä nämä Ihanat Vuoret ovat, ja kenenkä ovat lampaat laitumella täällä.
Paimenet: Nämä vuoret ovat Immanuelin Maata ja näkyvät Hänen kaupunkiinsa. Lampaat ovat myöskin Hänen, ja Hän on antanut henkensä niitten edestä. [Joh. 10: 11]
Kristitty: Viekö tämä tie Taivaalliseen kaupunkiin?
Paimenet: Oikealla olette tiellä.
Kristitty: Pitkältäkö on sinne vielä?
Paimenet: Hyvinkin pitkältä, paitsi niille, jotka sinne pääsevät.
Kristitty: Turvallinenko on tie vai vaarallinenko?
Paimenet: Turvallinen niille, jotka se turvaan viepi, mutta ylitsekäymärit siinä lankeavat. [Hos. 14: 10]