Kristitty: Mistä alottaisimme?
Toivorikas: Siitä, missä Jumala meissä työnsä alkoi. Mutta aloittakaahan te.
Kristitty: Ensinkin laulan minä tämän laulun:
Kun hurskast' uni uhkaa, tänne tulkoon
Ja matkamiesten haastelua kuulkoon
Ja oppikohon, kuinka valveill' aina
Voi pysyä, niin ett'ei uni paina.
Hurskasten viisas seura torkut karkoittaa
Ja Hornan julmat juonet häpeähän saa.
TOIVORIKAS KERTOO KÄÄNTYMISESTÄÄN.
Kristitty aloitti sitten, sanoen: "Teenpä teille kysymyksen. Mistä ensiksi johtui mieleenne tehdä, niinkuin nyt tehnyt olette?"
Toivorikas: Tarkoitatteko, mitenkä minä ensiksi tulin ajatelleeksi sieluni pelastusta?
Kristitty: Sitä juuri.
Toivorikas: Kauan aikaa minä löysin iloni sellaisissa asioissa, mitä oli nähtävinä ja kaupan meidän markkinoilla. Ja jos niissä edelleen pysynyt olisin, niin — siitä olen nyt varma — kurjuuden ja turmion oma olisin ollut.
Kristitty: Mitäs ne olivat?