Nyt katsoi hän jo ajan olevan lähteä matkalle, ja hekin suostuivat siihen.
"Mutta", sanoivat he, "käydäänpä ensin vielä kerta asehuoneessa!"
Niin tehtiin, ja siellä he vaatettivat hänet taatuilla tamineilla kantapäästä kiireesen asti silta varalta, että hänen päällensä tiellä hyökättäisiin.
Näin varustettuna hän läksi ystävinensä ulos portille. Siellä hän kysyi portinvartijalta, oliko hän nähnyt kenenkään kulkevan tästä ohi.
Portinvartija vastasi: "kyllä".
Kristitty: Tunsitteko häntä?
Portinvartija: Minä tiedustelin hänen nimeänsä, ja hän sanoi olevansa Uskollinen.
Kristitty: Oi, minä tunnen hänet. Hän on meidän kaupungista, naapurimies; hän tulee sieltä, mistä minäkin olen syntyisin. Kuinka kauaksi luulisitte hänen jo ennättäneen?
Portinvartija: Hän lienee tähän aikaan päässyt mäen alle.
Kristitty: No niin, vartija hyvä, Jumala suojelkoon sinua ja antakoon sinulle runsaan siunauksen ystävällisyydestäsi minua kohtaan.