Kristitty: Puhtaan omantunnon mielihyvää ei toki liene luvannut.
Uskollinen: Ymmärrättehän, mitä minä tarkoitan: kaikellaista lihallista ja maallista mielihyvää.
Kristitty: Kiittäkää Jumalaa, että hänestä pääsitte. Joka ei Herran suosiossa ole, hän lankee syvään kuoppaan. [Sananl. 22: 14]
Uskollinen: Enpä tiedä, lienenkö hänestä kokonaan päässyt?
Kristitty: Mitenkä? Olen toki varma, ett'ette hänen pyyteisinsä suostunut.
Uskollinen: En, en niin, että olisin itseni tahrannut, sillä mieleeni muistui muuan vanha kirjotus, jonka olin lukenut, ja joka sanoo: Hänen askeleensa menevät helvettiin. [Sananl. 5: 5]
Minä suljin silmäni, jott'ei hänen katseensa minua lumoaisi. Silloin hän pilkkasi minua, ja minä läksin matkaani jatkamaan. [Job. 31: 1]
USKOLLINEN JA AATAMI ENSIMMÄINEN.
Kristitty: Tehtiinkö tiellä mitä muita rynnäköitä teitä vastaan?
Uskollinen: Tultuani sen mäen alle, jota Vastuksien mäeksi sanotaan, kohtasin hyvin vanhan miehen, joka minulta tiedusti, kuka olen ja minne minulla matka. Minä sanoin olevani matkamies ja kulkevani Taivaallista kaupunkia kohti. Vanha mies sanoi silloin: "Näytätpä rehelliseltä mieheltä. Tyytyisitkö olemaan minun kanssani siitä palkasta, minkä sinulle annan?" Minä kysäisin, kuka hän on, ja missä hän asuu. Hän sanoi olevansa Aatami Ensimmäinen ja asuvansa Eksytysten kaupungissa. Senjälkeen minä tiedustin, mikä toimi hänellä on, ja minkä palkan hän minulle lupaa. Hän sanoi pitävänsä ammattinaan kaikenlaisia huvituksia, ja palkkanani oli oleva se, että hän vihdoin tekee minut perillisiksensä. Kyselin edelleen, millainen oli hänellä talo, ja ketä muita hänellä oli palveluksessaan. Hän sanoi talonsa olevan varustetun kaiken maailman makupaloilla ja palvelijainsa olevan hänen omaa sukujuurtansa. Minä tiedustin sitten, oliko hänellä lapsia. Hän sanoi, ett'ei hänellä ole kuin kolme tytärtä: Lihan himo, Silmäin pyyntö ja Elämän koreus ja että saan ottaa heidät kaikki vaimoikseni, jos tahdon. Kysyin tuosta vihdoin, kuinka kauan hän tahtoisi minua elämään tykönänsä, ja siihen hän vastasi: niin kauan kuin hän itsekin elää. [Efes. 4: 22, 1 Joh. 2:16]