Uskollinen: Sepä se! He sanovat: "Vetäkää hirteen se mies; hän on lipilaari; hän on tunnustuksestansa luopunut." Luulenpa Jumalan nostattaneen hänen vihollisensakin häntä pilkkaamaan ja tekemään hänet sananlaskuksi, koskapa hän tieltä kääntyi. [Jer. 29: 18,19]
Kristitty: Ettekö puhutellut häntä ennen lähtöänne?
Uskollinen: Kerran kohtasin hänet kadulla, mutta hän puikahti toiselle laidalle, niinkuin se, joka tekojansa häpeää. Siten jäi minulta puhelematta hänen kanssaan.
Kristitty: Matkan alussa oli minulla hyviä toiveita miehestä, mutta nyt pelkään hänen hukkuvan kaupungin hävityksessä, sillä hänen on käynyt, niinkuin sananlasku sattuvasti sanoo: Koira syö oksennuksensa ja pesty sika rypee jälleen ropakossa. [2 Piet. 2: 22]
Uskollinen: Samaa minäkin pelkään. Mutta kukapa voi estää sitä, mikä tapahtuva on?
Kristitty: No niin, naapuri Uskollinen, jättäkäämme hänet ja puhukaamme siitä, mikä suorastaan koskee meitä itseämme. Kertokaapas nyt, mitä teille matkallanne on tapahtunut, sillä olisipa ihme ja kumma, ellette olisi yhtä ja toista kokenut.
USKOLLINEN KERTOO KOHTAUKSESTANSA HEKUMALLISEN KANSSA.
Uskollinen: Minä vältin suon, johon huomaan teidän vajonneen, ja tulin turvallisesti portille. Kohtasin vaan erään vaimon, nimeltä Hekumallinen, ja hän oli vähällä tehdä minulle pahaa.
Kristitty: Hyvä oli, että pääsitte hänen pauloistansa. Josefin hän oli niihin niinikään kietomaisillaan, mutta Josef pääsi irti, kuten tekin, vaikka oli vähällä menettää henkensä. Mitä hän teille teki? [1 Mos. 39: 10-13]
Uskollinen: Ette usko — ellette sitä jo ennestänne tiedä, — kuinka liukas kieli hänellä oli. Hän koetti kaikin mokomin saada minut poikkeamaan syrjään kanssansa, avaten minulle jos mitäkin mielihyvää.