Uskollinen: Kunnes en enää kauempaa saattanut viipyä, sillä heti teidän lähdettyänne alkoi siellä liikkua huhuja, että taivaan tuli ennen pitkää polttaa meidän kaupungin ihan perustuksia myöten.
Kristitty: Kuinka? Niinkö ne naapurit haastoivat?
Uskollinen: Jonkun aikaa se paha oli jokaisen suussa.
Kristitty: Ja tekö vain yksin läksitte tuhoa pakoon?
Uskollinen: Puhuttiinhan siellä, niinkuin jo sanoin, paljokin tästä asiasta, mutta en luule heidän oikein uskoneen sitä, sillä keskustelun kiihkossa kuulin muutamain puhuvan ivalla teistä ja teidän hurjasta matkastanne, niinkuin he vaellustanne nimittelivät, mutta minä uskoin ja uskon vieläkin, että tuli ja tulikivi taivaasta on hukuttava meidän kaupungin. Siksi minä pakenin.
Kristitty: Oletteko mitään kuullut naapurista Taipuvaisesta?
Uskollinen: Kyllä, Kristitty. Kuulin hänen kulkeneen kerallanne aina Epäröimisen Suolle saakka. Siellä hän oli vajonnut. Niin ne muutamat kertoivat, vaikk'ei hän itse olisi tahtonut muitten siitä mitään tietävän. Minä puolestani luulen hänen aika lailla tahraantuneen suon mutaan.
Kristitty: Mitä ne naapurit hänelle sanoivat?
Uskollinen: Siitä saakka kuin hän tuli takaisin, ovat ihmiset, jos jonkinlaiset, alkaneet pitää häntä pilkkanansa: muutamat häntä nauravat ja ylenkatsovat, ja tuskin yksikään antaa hänelle työtä. Nyt on hänen tilansa seitsemän kertaa kehnompi kuin jos ei olisi milloinkaan kaupungista lähtenytkään.
Kristitty: Mutta minkästähden he ovat niin tylyjä hänelle, koskapa itsekin halveksivat sitä tietä, jolta hän kääntyi?