Evankelista: Kuinka teidän on käynyt, ystävät, siitä pitäin kuin viimeksi erosimme? Mitä olette matkallanne kohdanneet ja mitenkä menetelleet?
Kristitty ja Uskollinen kertoivat hänelle kaikki, mitä heille tiellä oli tapahtunut, ja mitenkä ja mitä vastuksia voitettuansa he olivat tähän paikkaan saapuneet.
Evankelista: Ylen olen iloinen, en siitä, että teillä koettelemuksia on ollut, vaan siitä, että voittajina niistä olette päässeet, ja että, monen heikkoudenkin jälkeen, yhä edelleen olette matkaanne jatkaneet hamaan tähän päivään asti.
Ylen iloinen olen, sanon minä, niin itsen? kuin teidänkin tähden. Minä kylvin, te olette niittäneet. Ja se päivä on tuleva, jolloin kylväjä ja niittäjä ynnä iloitsevat, se on, vahvana pysytte loppuun asti: sillä aikananne te saatte niittää, ellette väsy. Kruunu odottaa teitä, katoamaton kruunu; niinpä juoskaat, jotta sen käsittäisitte. Muutamat lähtevät hakemaan kruunuansa, ja sittenkuin ovat jo kauaksi ennättäneet, tulevat toiset ja vievät sen heiltä. Siis pitäkäät, mitä teillä on, ett'ei kenkään teidän kruunuanne ottaisi. Ette ole vielä päässeet ulkopuolelle perkeleen nuolten kantamaa, ette ole vielä hamaan vereen asti kilvoitellen syntiä vastaan olleet. Olkoon Valtakunta yhä edessänne ja uskokaat lujasti niitä kuin näkymättömät ovat. Älkäät päästäkö itsehenne mitään, mikä on tällä puolen tuon toisen maailman. Ja ennen kaikkea ottakaat vaari omasta sydämestänne ja sen himoista, sillä sydän on häijy ja pahan-elkinen kappale ylitse kaikkein. Pankaat sentähden kasvonne niinkuin limpsiö. Kaikki voima taivaassa ja maassa on teidän puolellanne. [Joh. 4: 36, Mat. 10: 22, Gal. 6: 9, 1 Kor. 9: 24-27, Ilm. 3: 11, Hebr. 12: 4, Jer 17: 9, Jes. 50: 7]
Kristitty kiitti häntä silloin hänen kehoituksistansa, mutta sanoi samalla heidän suovan, että hän vielä edelleenkin sanoillansa evästäisi heitä loppumatkalle, sitä enemmän kuin he hyvin tiesivät hänen olevan profetan. Hän osaa sanoa, mitä heille vielä tapahtuu, ja myöskin neuvoa, mitenkä he voivat esteitä vastustaa ja voittaa. Tähän pyyntöön yhdistyi Uskollinenkin.
Evankelista puhui sitten kuin seuraa:
"Rakkaat poikani! Te olette Evankeliumin totuuden sanasta kuulleet, että teidän pitää monen vaivan kautta Jumalan valtakuntaan tuleman sisälle, ja taas, että jokaisessa kaupungissa pitää siteitä ja murheita teidän edessänne oleman. Ette siis saa odottaa pitkällekään pääsevänne, ennenkuin ne päällenne tulevat muodossa tai toisessa. Muutamat näistä lauseista ovat jo käyneet teissä toteen, ja useampien pitää vielä toteutuman. Nyt, niinkuin huomaatte, olette juuri erämaasta pääsemäisillänne ja saavutte sitten kaupunkiin, joka vähitellen silmienne eteen esiintyy. Siellä viholliset ankarasti ahdistavat teitä ja kaikin voiminsa koettavat surmata teidät. Ja olkaat varmat siitä, että toisen teistä taikka kumpaisenkin pitää verellänsä vahvistaa se todistus, josta te kiinni pidätte, mutta olkaat uskolliset kuolemaan asti, niin Kuningas teille elämän kruunun antaa. Se teistä, joka on siellä kuoleva, — vaikk'ei tämä kuolema ole luonnollinen, ja hän kenties saa koviakin tuskia kestää — se saavuttaa paremman osan kuin hänen toverinsa, ei ainoastaan siinä, että hän pikemmin pääsee Taivaalliseen Kaupunkiin, vaan siinäkin, että hän sen kautta välttää monet vaivat, joita toinen on vielä loppumatkallansa kohtaava. Mutta tultuanne edessänne olevaan kaupunkiin ja nähtyänne täytetyksi sen, mitä minä olen sanonut, muistelkaat silloin ystäväänne ja olkaat miehuulliset ja antakaat sielunne Jumalalle, niinkuin uskolliselle Luojalle hyvissä töissä." [Ap. 14: 22, Ap. 20: 23, Ilm. 2: 10, 1 Kor. 16: 13, 1 Piet. 4: 19]
TURHUUDEN MARKKINAT.
Senjälkeen minä näin unessani, kuinka he, erämaasta päästyänsä, kohta huomasivat edessänsä erään kaupungin. Sen nimi oli Turhuus, ja siinä pidetään markkinoita, joita sanotaan Turhuuden markkinoiksi, ja jotka kestävät vuoden umpeensa. Niitä sanotaan tällä nimellä siksi, että kaupunki, missä niitä pidetään, painaa vähemmin kuin ei mitään, ja että kaikki, mitä siellä myödään tai mitä sinne tulee, on turhuutta, niinkuin viisas mies sanoo: Kaikki mitä on, se on turhuus. [Ps. 62: 10, Saarn. 1: 2; 2: 11-17]
Nämä markkinat eivät ole nykyajan hankkeita. Ne ovat olleet olemassa jo ammoisista ajoista saakka. Kerronpa teille niitten alkuperästä.