SIVUTIE HENKIHEIMOLAISINEEN.
Minä näin nyt unessani Kristityn ja Toivorikkaan jättävän hänet ja astuvan kappaleen matkaa hänen edellänsä. Toinen heistä katsahti taaksensa ja näki kolme miestä seuraavan Sivutietä, ja katso, kun he olivat hänen kohdallensa tulleet, kumarsi hän heille syvään ja he tervehtivät häntä myöskin kohteliaasti. Näitten miesten nimet olivat: herra Kiinni-maailmassa, herra Rahanrakas ja herra Saituri. Nämä olivat Sivutien vanhoja tuttuja, nuoruuden-aikuisia koulukumppaleita. Heidän opettajanansa oli ollut muuan Sieppaaja niminen koulumestari Voitonhimon kauppalassa, Ahneuden kreivikuntaa pohjoisessa. Tämä koulumestari opetti pojille hankkimisen taitoa, neuvoen käyttämään siihen joko väkivaltaa, petosta, imartelua, valhetta tai tekopyhyyttä. Ja paljon nämä herrat olivat omistaneetkin mestarinsa taitoa, niin että kukin heistä olisi itsekin pystynyt sellaista koulua pitämään.
He tervehtivät, niinkuin jo sanoin, toisiansa. Senjälkeen sanoi
Rahanrakas Sivutielle: "Mitäs miehiä tuolla meidän edellä kulkee?"
Kristitty ja Toivorikas olivat näet vielä näkyvissä.
Sivutie: Siinä on pari miestä meidän puolelta. He ovat vaeltamassa Taivaalliseen Kaupunkiin, tavallansa hekin.
Rahanrakas: Voi sentään! Miksi eivät he pysähtyneet, jotta olisimme päässeet hyvään seuraan, sillä yksihän tässä on matka itsekullakin, niin heillä kuin meilläkin, ja niin kaiketi teilläkin, arvoisa herra.
Sivutie: Niin onkin, mutta nuo miehet tuolla edessäpäin ovat ylen ankaraa väkeä ja pitävät niin paljon kiinni omista mielipiteistään ja niin vähän välittävät siitä, mitä muut ajattelevat, että sulkevat seurastaan jokaisen, joka ei heihin yhdy kaikissa asioissa, olkoon mies muutoin kuinka hyvä tahansa.
Saituri: Se on paha, se; mutta lukeehan sitä muutamista ylen vanhurskaista ihmisistä, että heidän ankaruutensa saattaa heitä arvostelemaan ja tuomitsemaan kaikkia muita, paitsi heitä itseänsä. Sanokaas kumminkin, missä ja kuinka monessa asiassa te olitte eri mieltä?
Sivutie: Itsepäisyydessään he pitivät velvollisuutenansa rientää eteenpäin, oli ilma millainen hyvänsä; minun mielestäni taas pitää odottaa myötätuulta ja sopivaa säätä. Heidän ajatuksensa mukaan pitää Jumalan tähden panna kaikki alttiiksi; minäpä arvelen, että ihmisen pitää käyttää hyödyksensä kaikki asianhaarat, joilla voi henkeänsä ja omaisuuttansa turvata. Heidän katsoen pitää aina vaan pysyä mielipiteessänsä, vaikka kaikki muut ihmiset ajattelisivat toisin; minä taas puolustan uskontoa, mikäli asianhaarat ja oma turvallisuuteni sen sallivat. He ovat uskonnon ystäviä, vaikka se kulkisi ryysyissä ja häväistyksen alaisena; minä taas pidän yhtä sen kanssa silloin, kuin se sipsuttaa kultaisissa tohveleissa, ja kansa sille käsiänsä paukuttaa.
Kiinni-maailmassa: Niin on asia, hyvä herra Sivutie, ja pitäkää te vaan siitä kiinni. Hupsu se minusta nähden on, joka saisi pitää sen, mitä hänellä on, mutta mielettömästi kyllä päästää sen käsistään. Olkaamme viisaita kuin käärmeet. Poudalla on paras heinää tehdä. Katsokaas, kuinka mehiläinen on yhdessä kohdin koko talven ja lähtee liikkeelle vasta sitten kuin voi saada hyötyä ja huvia yht'aikaa. Jumala antaa vuoroin sataa, vuoroin päivän paistaa. Jos nuo ovat sellaisia houkkia, että sateeseen syöksevät, niin malttakaamme me, kunnes pääsemme kauniilla ilmalla kulkemaan. Minun mielestäni on se uskonto paras, joka antaa meille vakuutuksen Jumalan armollisesta siunauksesta, sillä kukapas selväjärkinen ihminen voi luulla Jumalan antaneen meille tämän maailman hyvyyttä muussa tarkoituksessa kuin että me säilyttäisimme sitä Hänen tähtensä! Abraham ja Salomo tulivat jumalisuudessansa rikkaiksi, ja Job sanoo, että hurskas kasaa kultaa kuin multaa. Mutta ei sitä sentään saa olla sellainen kuin nuo miehet tuolla edellämme, jos he sitä laatua ovat kuin te kerroitte. [Vert. Job 22:25]