Kristitty palasikin hänen luokseen ja sanoi: "Arvoisa herra, te haastelette, niinkuin tietäisitte jotain enemmin kuin koko maailma, ja, ellei kaikki merkit petä, luulenpa puoleksi arvanneeni, kuka te olette. Etteköhän vaan ole Sivutie Korusanan kaupungista?"
Sivutie: Ei se minun nimeni ole, vaikka sellaisen pilkkanimen olen saanut joltakin, joka ei minua siedä. Tyyneesti minä kumminkin tämän häpeän kannan, niinkuin moni muukin kelpo mies ennen minua on kantanut.
Kristitty: Mutta ettekö milloinkaan ole ihmisille antanut aihetta sanomaan teitä moisella nimellä?
Sivutie: En milloinkaan! en milloinkaan! Pahin, millä koskaan olen antanut heille aihetta moisen nimen panemiseen, on se, että minun on aina onnistunut edukseni sovittaa mielipiteeni ajan olojen mukaan. Mitä näin minun päälleni on heitetty, sen minä luen itselleni siunaukseksi, mutta ei tarvitsisi pahanilkisten ihmisten siitä minua moittia.
Kristitty: Ilmankos minä arvasin teidät juuri samaksi mieheksi, josta olin kuullut! Pelkäänpä todellakin, sanoakseni teille suoraan, mitä ajattelen, että tuo nimi sopii teille paremmin kuin soisitte meidän luulevankaan.
Sivutie: No niin, minkäs minä sille mahdan, jos niin tahdotte luulla? Kyllä te vielä huomaatte minut kunnolliseksi kumppaliksi, jos vaan minusta seuraanne huolitte.
Kristitty: Jos meidän kera mielitte käydä, niin pitää teidän kestää kaikki tuulet ja säät, mutta sehän, mikäli minä huomaan, ei käy yhteen teidän mielipiteittenne kanssa. Teidän pitää myös tunnustaa uskontoa, ryysyihin puettua yhtä hyvin kuin hopeisissa tohveleissakin sipsuttavaa, ja teidän pitää seisoa sen rinnalla, vaikka se olisi raudoissa, yhtä hyvin kuin jos kävelisi kaduilla kesken kätten paukutuksia.
Sivutie: Te ette vaan saa tyrkyttää minulle mitään ettekä ruveta minun uskoni herroiksi. Antakaa minun pitää vapauteni ja sallikaa minun kulkea kerallanne.
Kristitty: Ei askeltakaan enää, ellette tahdo tehdä minun ehdotukseni mukaan, niinkuin mekin.
Silloin sanoi Sivutie: "En ole milloinkaan luopuva vanhoista periaatteistani, niistä kun ei ole mitään haittaa, pelkkää etua vain. Ellen saa tulla teidän seurassanne, niin minun täytyy tehdä, kuten tein ennen teidän tuloanne: kuljen yksinäni, kunnes joku jälleen minut saavuttaa, ja on oleva iloinen, saadessaan minut matkatoverikseen."