Sivutie: Minä olen teille outo, niinkuin tekin minulle. Jos lähdette tätä tietä, niin kernaasti kuljen teidän seurassanne; ellette, niin minkäs minä sille!
Kristitty: Olen kuullut puhuttavan tuosta Korusanan kaupungista. Varakas kuuluu olevan, muistaakseni.
Sivutie: On niinkin, sen voin vakuuttaa. Minullakin on siellä koko joukko rikkaita sukulaisia.
Kristitty: Sallisitteko kysyäni, ketä ne teidän sukulaisenne ovat?
Sivutie: Melkein koko kaupunki, mutta erittäinkin herra Käänny-takaisin, herra Ajan-orja, herra Korusana (hänen esi-isiltänsä on kaupunki nimensäkin perinyt), herra Silkoinen, herra Kaksisuunta, herra Kaikenlainen ja meidän seurakunnan pastori Kaksikieli, äitini lihallinen veli. Niin, sanoakseni kaikki, minä olen sukua suurta, vaikka vaarini isä olikin vain pursimies, joka puoleen katsoi ja toiseen souti. Ja samalla ammatilla minäkin olen suurimman osan omaisuuttani saanut.
Kristitty: Oletteko nainut mies?
Sivutie: Olen kyllä, ja vaimoni onkin erittäin kunnon ihminen. Hänen äitinsäkin oli kunnon ihminen, rouva Teeskelijän tytär. Vaimoni on siis arvoisata sukua ja päässyt niin korkealle sivistyksen kannalle, että osaa käyttäytyä kaikkien kanssa, niin ruhtinaitten kuin rahvaankin. Uskonnossa olemme tosin vähän toista mieltä kuin muut, nimittäin siinä ylen vaativassa uskonnossa, vaikk'emme siinäkään kuin parissa pikku seikassa: ensinnäkin emme haraa tuulta emmekä säätä vastaan, ja toiseksi me olemme erittäin innokkaita silloin, kuin uskonto tulla sipsuttaa sisään hopeisissa tohveleissa, ja ylen on meidän mieluista kävellä sen kera kadulla, kun aurinko paistaa, ja kansa sille käsiänsä paukuttaa. [Ap. 14: 13]
Kristitty astui nyt hiukan syrjään toverinsa Toivorikkaan puoleen ja sanoi: "Mieleeni johtuu, että tuo mies on muuan Sivutie Korusanan kaupungista, ja jos niin on laita, niin on meillä mukana niin suuri konna, ett'ei koko tienoossa toista."
Toivorikas: Kysykääs häneltä; eihän luulisi hänen toki nimeänsä häpeävän.