Nyt minä näin kansan paljouden takana vaunut, kaksi hevosta edessä, odottamassa Uskollista. Heti kuin hänen vihollisensa olivat hänestä lopun tehneet, otettiin hän vaunuihin ja vietiin suoraa päätä pilvien halki, pasunain soidessa, lyhintä tietä Taivaan portille. [2 Kun. 2: 11]
Kristityn asia lykättiin toistaiseksi, ja hän vietiin takaisin vankeuteen, jossa sai vielä jonkun aikaa olla. Mutta Hän, joka kaikki asiat hallussansa pitää, ja jonka kädessä on vihollisen raivokin, asetti niin, että Kristitty sillä kertaa pääsi pakenemaan ja jatkamaan jälleen matkaansa. Ja näin hän lauloi kulkeissansa:
Niin, Uskollinen, luja oli tunnustukses;
Nyt Herran luona sulla suur' on siunaukses.
Kun uskottomilt' täällä ilot, riemut raukee,
Ja pian parkuinensa helvetti heill' aukee,
Niin veisaa, veisaa voitonvirttä riemumiellä,
Sun nimes elonkirjaan kirjoitettiin siellä.
Nyt minä näin unessani, ett'ei Kristitty vaeltanutkaan yksinänsä. Muuan mies nimeltä Toivorikas (sellaiseksi hän näet oli tullut, vaarin-ottaessaan markkinoilla Kristityn ja Uskollisen sanoja ja käytöstä ja kärsimyksiä) yhtyi nyt hänen kanssaan veljesliittoon ja sanoi lähtevänsä hänen seuraansa. Niinpä yksi kuoli, totuutta tunnustaaksensa, ja hänen tuhastansa nousi toinen Kristitylle matkatoveriksi. Tämä Toivorikas tiesi kertoa Kristitylle, että siellä markkinoilla vielä moni muukin aikoo ajasta vaarin-ottaa ja tulla perässä.
SIVUTIE LIITTYY KRISTITYN JA TOIVORIKKAAN SEURAAN.
Edelleen minä näin, kuinka he, heti markkinapaikalta lähdettyänsä, saavuttivat erään miehen, joka oli kulkenut heidän edellään. Hänen nimensä oli Sivutie.
He kysyivät häneltä: "Mistä olette kotoisin, arvoisa herra, ja kuinka pitkälle aiotte tätä tietä käydä?" Hän sanoi tulevansa Korusanan kaupungista ja olevansa matkalla Taivaalliseen Kaupunkiin. Nimeänsä hän heille ei kumminkaan ilmoittanut.
"Korusananko kaupungista?" kysyi Kristitty. "Asuuko siellä yhtään hyvää ihmistä?" [Sananl. 26: 25]
Sivutie: Asuuhan toki.
Kristitty: Sanokaas, arvoisa herra, mikä teidän nimenne on!