"Jos luulet minun luovuttavan sinulle hevosen, että voisit taittaa niskasi sillä aikaa kun jatkan matkaani jalkaisin, on sinulla jotakin opittavaa. No, tulehan nyt ja kiipeä taakseni."
"Enkä tule."
"Olet tällä kertaa oikeassa, kun et tahdo", sanoi Bromel kääntäen hevosensa vielä kerran linnaa kohti. Hän melkein odotti pojan purskahtavan itkuun, mutta pettyikin. Lapsi painautui vain takaisin ruohikkoon, ikäänkuin odottamaan toista matkustajaa.
Bromel ratsasti linnan pihalle hieman hämmentyneenä. Ilman tätä kummallista kohtaustakin olisi tuon lapsen näkeminen vaivannut häntä.
"Tulin tapaamaan lady Elainea", sanoi hän portinvartijalle.
"Hän ei ole nyt täällä, ritari Bromel, vaan hovissa", vastasi mies.
"Hovissako? Onko hän siellä nyt?"
"On vieraisilla", vastasi mies. "Hän on ollut poissa jo jonkun aikaa emmekä tiedä, milloin hän palaa, mutta luullakseni piakkoin."
"Eikö hän vienyt poikaansa mukanaan, vai mitä?"
"Herrainen aika, ei; poikahan on vallan lapsi vielä! Me pidämme häntä silmällä täällä."