"Jos ymmärrän oikein tarkoituksesi", sanoi Bromel, "heittelet kivillä kaikkia hevosia, jotka kulkevat ohi. Olet oivallinen nuori lurjus. Olen enemmän kuin puolittain taipuvainen laskeutumaan maahan heti ja antamaan sinulle selkään, ennenkuin käyt vieläkin pahemmaksi."
"Hyppää maahan", sanoi lapsi.
"Kunniasanallani", vastasi Bromel, "tule tänne, nuori mies, että saan ravistella sinua hieman".
Lapsi tuli heti.
"Hyppää maahan", sanoi hän. "Anna minun ratsastaa."
Bromel katsoi noihin pieniin kiihkeihin kasvoihin. Silmien erikoinen kirkkaus ja rohkea käytös auttoivat häntä arvaamaan, kuka tuo poikanen oli.
"Asutko sinä tuolla?"
Lapsi katsoi linnaan ja nyökkäsi.
"No niin, tartu käteeni ja kiipeä satulaan. Ratsastamme sinne yhdessä."
"Hyppää maahan", komensi lapsi. "Tahdon ratsastaa yksinäni."