"Hyvä Jumala!" vastasi portinvartija.
He vaikenivat kuunnellakseen portin ulkopuolelta kuuluvaa kinastelua.
Hetkisen kuluttua Galahad tulla laahusti linnan pihalle, hoitajattaren
koettaessa turhaan kiirehtiä hänen askeliaan. Poika tuli suoraan
Bromelin luo, ikäänkuin tervehtiäkseen vanhaa toveriaan.
"Haluatko katsella uutta koirankoppia?"
"En tällä haavaa", vastasi Bromel. "Tahdon vain tietää, kuinka pääsit tuonne tielle, vaikka äitisi väen luullaan vartioivan porttia?"
"Minäkin haluaisin mielelläni tietää sen", sanoi portinvartija. "Eikä tämä suinkaan ole ensi kerta. Ihmettelenpä, onko hän löytänyt muurista jonkun reiän."
"Menin tielle portista", vastasi Galahad.
"Olet ilkeä poika", sanoi Alice. "Ritari Bromel on jo katsellut sinua tarpeekseen, ja nyt sinä tulet kanssani yläkertaan. En päästä sinua näkyvistäni, ennenkuin äitisi tulee takaisin."
"Enkä tule!" vastasi Galahad.
"Etköhän sinä sentään tule", sanoi hoitajatar nostaen hänet syliinsä. Kun he katsoivat ovesta, näki Bromel Galahadin panevan kovasti vastaan. Kaikki hänen ruumiinsa muut osat vääntelehtivät, paitsi sitä, jonka ympärille nainen oli kiertänyt käsivartensa. He olivat jo varmasti päässeet portaitten puoliväliin, kun Bromel kuuli kovan huudahduksen. Ääni oli Alicen eikä Galahadin.
"Nyt oli varmasti toisen silmän vuoro", sanoi portinvartija.