"Te tietysti tunnette heidät henkilökohtaisesti?" kysyi Elaine.
"Tunnen heidät", vastasi Lancelot. "He näyttävät herättävän harrastustanne."
"Äärettömästi! He ovat maailman onnellisimmat ihmiset."
"He ovat varmasti erinomaisia", sanoi Lancelot, "mutta en ole koskaan kuullut heitä ylistettävän tällaisilla sanoilla".
"Ah niin! He todella elävät. Jos vain luulisin voivani —"
"Tytär!" sanoi kuningas Pelles.
"Sanoitko jotakin, isä?"
"Sinä unohdat itsesi. Unohdat vieraammekin."
"Ritari Lancelotinko? Hyväinen aika, minähän puhuin hänelle!"
"Niin teitkin, mutta puheesi ei ollut sopivaa eikä huvittavaakaan."