"Mitä?"
"Hänellä ei ole aavistustakaan siitä, minne Lancelot on mennyt. Aioin kertoa sinulle juuri tämän uutisen, että hän on kadonnut. Haeskelemme paraillaan häntä. Muutamat miehet epäilevät kieroa peliä."
"Hän on ratsastanut pois jonnekin", sanoi Ginevra. "Epäilemättä saamme kuulla hänestä jotakin hyvissä ajoin. En ole lainkaan huolissani — millaiset hänen vikansa lienevätkään, hän voi kyllä pitää huolta itsestään."
"Mutta hänen hevosensa ja varusteensa ovat täällä. Hän näyttää lähteneen keveissä pukimissa ilman takkia, kypärää, miekkaa ja keihästä."
Ginevra kohotti katseensa.
"Sinä näit hänet viimeksi, luullaksemme", sanoi Arthur. "Näyttikö hän ihan terveeltä — no niin, oliko hän samanlainen kuin tavallisesti?"
"Mitä tarkoitat?"
"Kerrotaan hänen kiiruhtaneen kaupungin läpi jalkaisin ja avopäin kuin mielipuolen. En ole saanut käsiini sitä henkilöä, joka näki hänet, jos muuten kukaan näkikään, mutta se juttu leviää, että hän oli menettänyt järkensä. Bors ja Ector koettavat hakea häntä, mutta Ector sanoi juuri äsken minulle, että jos hän on menettänyt järkensä, on hän voinut heittäytyä jokeen."
"Hän ei ollut mielipuoli poistuessaan luotani", sanoi Ginevra, "mutta ei entisensä kaltainenkaan. Elaine on vaivannut häntä. Hän on jollakin tavalla Lancelotin omatunto. Hän myöntää lapsen omakseen, vaikka ei rakastakaan Elainea eikä aio ruveta elämään hänen kanssaan."
"En mainitsisi siitä mitään Elainelle", sanoi Arthur. "Jos hän puhuu jotakin siitä, koeta lohduttaa häntä."