Anglides tuli nyt huoneeseen.
"Täällä on joku, joka haluaa sanoa teille jäähyväiset, kuningatar, sittenkun teillä on aikaa."
Arthur katsoi vaimoonsa.
"Jos siellä on Elaine, tulkoon hän sisälle nyt."
"Menen katsomaan, ovatko he saaneet selville mitään", sanoi Arthur.
Kun ovi oli sulkeutunut hänen jälkeensä, järjesteli Ginevra silkkihameensa poimuja, silitteli pitkiä palmikoitaan ja veti jalkajakkaran lähemmäksi. Hän ei kohottanut päätänsä, kun Elaine tuli sisään — ehkä senvuoksi, että Elaine liikkui niin hiljaa.
"Aion matkustaa kotiini, kuningatar Ginevra — ja halusin sanoa jäähyväiset ja kiittää teitä."
"Toivotan teille turvallista paluumatkaa", vastasi kuningatar. "Teidän ei tarvitse kiittää minua mistään."
"Vieraanvaraisuudestanne ainakin", sanoi Elaine. "Olisin ollut ylpeä ystävyydestännekin, jos olisitte halunnut suoda sen minulle."
Ginevra ei sanonut mitään, ja Elaine kääntyi mennäkseen, mutta kuningatar kutsui hänet takaisin.