"Teidän ei pidä luulla minua vihamieliseksi. Ymmärrän, että olette hyvin järkevä nainen. Tiedätte, miksi emme ole ystäviä."
"En tiedä sitä ollenkaan. Miksi emme ole?"
"Jos vastaatte minulle noin", sanoi Ginevra, "erehdyin puhuessani teille niin suoraan. Tiedätte sen vallan mainiosti. Meidän ei tarvitse väitellä siitä — voimme olla rehelliset hiljaisuudessakin. Älkää vain teeskennelkö hämmästyvänne siksi, etten ole sydämellinen. Olitte uhkarohkea tullessanne tänne ollenkaan — pakottaaksenne kaikkien ihmisten joukosta juuri minut pitämään teitä luonani, niin että voitte kohdata hänet."
"Voinette lausua ankaria sanoja minusta, kuningatar, ja pysyä silti totuudessa, mutta minä en uskalla olla niin rohkea, En ole ikinä kaivannut sitä, että pitäisitte minua luonanne. Kuningas Arthur ehdotti sitä — luulen hänen ystävyydellään tahtoneen kunnioittaa isäni muistoa — mutta se on ollut kidutusta minulle."
"Ajatelkaa, kuinka miellyttävältä se minustakin on tuntunut", vastasi Ginevra. "Olisin paljoa mieluummin — no niin, kuten jo sanoin, teidän ei tarvitse kiittää minua mistään."
Hän teki karkoittavan liikkeen, ja Elaine kääntyi puolittain — muuttaen kuitenkin äkkiä mielensä.
"Tiedättekö, että tuo äsken sanomanne oli täydellisesti totta — minun ei tarvitse kiittää teitä mistään. Olette tehnyt minut niin onnettomaksi kuin suinkin olette voinut koko sinä aikana, jonka olen kuluttanut kattonne alla, ja itsekkäisyytenne, ennenkuin olin nähnytkään teitä, on turmellut elämäni."
"Todellako? En ymmärrä tarkoitustanne", sanoi Ginevra.
"Ah ei, ymmärrätte sen kyllä täydellisesti. Olette kuninkaan vaimo, mutta teidän täytyi saada Lancelotkin omaksenne. Jos olisitte antanut hänen olla rauhassa, olisi hän saanut omakseen jonkun uskollisen naisen, joka olisi rakastanut häntä ja lahjoittanut hänelle ne lapset, joita hän kaipaa. Mutta nyt teidän täytyy pitää häntä jumaloivana palvelijananne, riistää häneltä sielu ruokkiaksenne sillä omaa haluanne."
"Unohdatte itsenne", vastasi Ginevra. "Voin onneksi suoda teille anteeksi säälistä, koska tunnen syyn, miksi menetätte malttinne. Vaikka olettekin saattanut hänet pulaan, ei hän silti ole teidän omaisuuttanne."