"Ymmärrätte minut ihan väärin, kuningatar — en aio tehdä teille minkäänlaista vahinkoa enkä tiedä, kuka voi nuhdella minua siitä, että pidätän teitä."
"Oli kerran sellainenkin aika, jolloin ette olisi uskaltanut!"
"Tarkoitatte, kun Lancelot oli täällä, kuningatar. Mutta silloin ei esiintynytkään tilaisuutta teidän pidättämiseenne."
"Mikä tilaisuus tämä sitten on?"
Meliagrance epäröi ennenkuin vastasi.
"Tiedätte yhtä hyvin kuin minäkin, kuningatar, millaisessa asiassa lähditte retkellenne seurueetta. Vangitessani teidät täytin vain velvollisuuteni uskollisuudesta kuningastani kohtaan. En ole koskaan uskonut Lancelotin kuolleen enkä sitäkään, että te ja hän olitte riidelleet niin kovasti, ettei sovinnosta voinut olla puhettakaan. Olitte liian rohkea lähtiessänne tapaamaan rakastajaanne tänne metsään ihan kuninkaan silmien edessä. Petollisuutenne saa nyt äkillisen lopun."
"Uskotte siis todellakin, että Lancelot on rakastajani ja että —"
"Kuningatar, tiedämme kaikki, että Lancelot oli rakastajanne, ja uskon teidän lähteneen tänään retkellenne tavataksenne hänet."
"Jos hän olisi niin lähellä kuin sanotte, Meliagrance, tunnette vaaran, johon silloin joutuisitte."
Ritari hymyili hänelle sanomatta mitään. Kuningattaren järki hämmentyi hänen ihmetellessään, voisiko Lancelot olla saavutettavissa. Meliagrance kääntyi mennäkseen.