VIII
"Mitä ratsastamiseen tulee", sanoi Lancelot, "epäilen, voinko opettaa sinulle paljon enempää. Olet todella hyvin taitava siinä. Mutta keihään käyttämisessä sinulla vielä on jotakin opittavaa. Muista, että kevyt keihääsi on vain leikkikalu. Aioin sanoa, että opit tempun kokemuksesta ja sitten kun tulet painavammaksi ja lihaksesi terästyvät, mutta siinä ei ole vielä kaikki: sinun pitää käyttää hyödyksesi koko painoasi. Paino sen tekee. Oma ja hevosen paino keihään tueksi juuri silloin, kun pistät vastustajaasi. Ensiksikään et nojaa tarpeeksi eteenpäin, ja —"
"Jos sallisit minun ottaa pitemmän vauhdin", sanoi Galahad. "Kun saan hevosen hyvään vauhtiin, tiedän voivani tehdä sen."
"Kuta pitempi vauhti, sitä heikompi isku, sen olen aina huomannut", vastasi Lancelot. "Milloin tahansa olen nähnyt miehen ottavan liian pitkän vauhdin, tiesin hänen hidastuttavan sitä viime hetkellä ja silloin voin kohottaa hänet hevosen selästä perin helposti."
"Mutta minäpä en hidastuttaisikaan vauhtiani."
"Kuvittelet vain, ettet hidastuttaisi. Ei, ainoastaan niin pitkä välimatka, että voit tukea iskuasi koko painollasi. Kuta taitavampi olet, sitä lyhyemmän vauhdin tarvitset. Siinä on Tristramilla ja minulla aina ollut etu puolellamme — me saatoimme liikkua melko pienellä alalla. Mutta jotkut muut, kuten Gawainekin, tarvitsevat koko kentän itselleen."
"Koetanko vielä kerran?" kysyi Galahad, "Luulen käsittäväni sen nyt."
"Olet väsyksissä. Huomenna. Vie hevoset pois ja lähtekäämme sitten linnaan. Äitisi odottaa meitä piakkoin."
Elaine odotti heitä puutarhassa. Hän katsoi pitkää poikaansa ja Lancelotia, joka oli laihempi kuin milloinkaan ennen, hiusten alkaessa jo harmaantua. Joskus katsellessaan näitä erottamattomia toveruksia hän melkein luuli näkevänsä unta.
"Mitä olette hommanneet tänään iltapäivällä, Galahad?"