"Olemme leikkineet turnajaisia. Edistyn vähitellen, äiti — jonkun ajan kuluttua alan jo kelvata hänelle vastukseksi."
"Kuinka voitkaan puhua noin isästäsi? Jos joskus maailmassa osaat jotakin, on hän sen sinulle opettanut."
"Oh, hän on ihan oikeassa!" sanoi Lancelot. "Kun hän kasvaa suureksi, kehittyy hänestä minua etevämpi keihään käsittelijä."
"En usko sitä", sanoi Elaine, "mutta iloitsen sentään, että hän edistyy. Sinä teet hänestä ritarin ennen pitkää, huomaan sen."
"Niin juuri, isä — vai mitä? Minut pitää lyötämän ritariksi ja sitten lähden hakemaan seikkailuja muiden miesten tapaan."
Elaine nauroi.
"Olet jo melkein viisitoistavuotias — kuten muutkin miehet."
"Sekin on jo hyvä juttu, äiti — tahdotko lyödä minut ritariksi, isä? Lähtekäämme matkalle ja tehkäämme jotakin yhdessä. En ymmärrä, miksi pysyttelet niin syrjässä."
"Ritarin arvon saavutat kyllä ajan mittaan", vastasi Lancelot. "Älä ole kärsimätön."
"Minun ei olisi pitänyt mainita sitä, Galahad", sanoi Elaine.