Elainen huoneessa Lancelot vaipui syvään tuoliin.
"Oletko hyvin väsynyt, Lancelot?"
"En erittäin."
"Olen pahoillani, että ryhdyimme juttelemaan tuosta aiheesta."
Lancelot ei sanonut mitään.
"Ja olen pahoillani, että puhuin niin Ginevrasta."
Lancelot ei kohottanut katsettaan.
"Huolimatta kaikesta siitä, mitä olen koettanut tehdä, et rakasta minua vai rakastatko?"
"Teet minut onnettomaksi tuolla kysymykselläsi, Elaine. Mitä toivot minun vastaavan? Pelastit järkeni jollakin tavalla hoidollasi — olet ottanut minut luoksesi ja antanut minulle suojaa, vaikka olenkin häviölle joutunut mies. En voi olla tarpeeksi kiitollinen sinulle… Mutta sinäkin tiedät, kuinka se kaikki alkoi."
"Lancelot, voisin sanoa olevani suruissani paitsi yhden asian tähden."