"Hänen kauneutensa on erilainen. Ginevran olemus kohottaa muita."
"Arthur on luullakseni juuri siksi niin suuri kuningas", sanoi Elaine. "Vai oliko hän jo suorittanut kuuluisimmat tekonsa ennen menoaan naimisiin Ginevran kanssa?"
"Tytär, en voi sallia tämän jatkua", sanoi hänen isänsä. "Keskustelusi tänä iltana on loukannut minua, kuten olen jo ennenkin huomauttanut. Nyt minun täytyy kieltää kaikki vallaton väittely kuningas Arthurista. Hänestä puhuminen siten kuin olet tehnyt ei ole koskaan soveliasta ja kaikkein vähimmän ritari Lancelotille, joka on hänen paras ystävänsä."
"Mutta, isä", sanoi Elaine, "minunhan täytyy tehdä nämä kysymykset jollekin sellaiselle henkilölle, joka tietää asiat. Jos olisit sallinut minun matkustaa hoviin katselemaan maailmaa, olisin saanut vastaukset niihin jo aikoja sitten. Tietysti Ginevralla on kyky innoittaa miehiä. Mutta Arthur oli jo maineensa kukkuloilla mennessään naimisiin. Tahdon vain tietää, mitä Ginevra voi tehdä sellaisen verrattoman miehen hyväksi. Sen kysyminen ei ole mitään uskottomuutta, vai onko, ritari Lancelot?"
"Hän oli kuuluisa mies, kun Ginevra meni naimisiin hänen kanssaan", vastasi Lancelot. "Ja nyt hänen mielestäni pitäisi olla vielä parempi, koska Ginevran rakkaus on kuulunut hänelle."
"Pitäisi olla, mutta onko hän?" kysyi Elaine, "Ja edellytättekö te, ettei hän enää omista Ginevran rakkautta?"
"Toiset miehet eivät näytä tarvitsevan niin paljon innoitusta kuin toiset", vastasi Lancelot. "Tarkoitan juuri sitä. Vaikka Arthur ei olisi koskaan kohdannutkaan Ginevraa, olisi hän silti ollut erinomainen."
"Olen kuullut, että hän on oikeastaan ikävänlainen", sanoi Elaine.
"Minussa hän herättää harrastusta", sanoi Lancelot.
Elaine ei puhunut enää mitään. Kuu oli jo noussut korkealle, ja kuningas Pelles kiinnitti toisten huomiota siihen. Se oli Lancelotin mielestä hyvin kaunis.