"Toivon, että saamme pitää teidät luonamme jonkun aikaa", sanoi kuningas.
"Minun täytyy ratsastaa pois varhain huomisaamuna. Minun olisi pitänyt tehdä niin jo tänä iltana, mutta vieraanvaraisuutenne oli niin miellyttävä, etten hennonnut lähteä."
"Tapaan teidät aamiaisella", sanoi kuningas. "Milloin tahansa teille vain sopii."
"Minäkin tulen, ritari Lancelot", sanoi Elaine.
"Se ei ole tarpeellista, tytär."
"Ei", sanoi Elaine, "ei siksi, että se on tarpeellista".
IV
Lancelot oli jalkeilla ennenkuin hovikunta oli valmis tarjoamaan hänelle aamiaista. Elainekin nousi ennen isäänsä. Hän tuli alakertaan, lihava viiriäiskoira kintereillään, ja näki Lancelotin kävelevän puutarhassa edestakaisin juuri ikkunan kohdalla.
"Toivon teidän nukkuneen hyvin", sanoi Elaine.
"Mainiosti. Entä te?"