"Koeta keksiä jokin miellyttävämpi ihailumuoto", sanoi Ginevra.
"Minulle ei Elaine voi koskaan muuttua pelkäksi sananparreksi."
"Etkö ole jo voinut häntä unohtaa? Sinähän tiedät, etten rakasta häntä. Tiedät minun vihaavan sitä kepposta, jonka hän teki minulle. Olen ollut sinulle aina uskollinen. Kun halusit saada minut takaisin tulin heti, vaikka —"
Hän keskeytti äkkiä, ja Ginevra katsoi häneen hymyillen.
"Vaikka sinun täytyikin jättää hänet yksin."
"Jätin sinne poikani", sanoi Lancelot. "Mutta en kadu sitä, tahdoin vain kerran vielä sanoa sinulle, millaisen hinnan mielelläni maksan rakkaudestasi."
"Poikasi vaivaa minua, Lancelot, tunnustan sen suoraan. Suhteesi Elaineen olisin unohtanut jo aikoja sitten, ellei hän olisi synnyttänyt sinulle lasta. Minun olisi pitänyt tulla hänen äidikseen. Ah, silloin…"
Hän kätki kasvot käsiinsä ja alkoi nyyhkyttää. Lancelot hämmästyi niin suuresti, ettei tiennyt mitä tehdä, vaan seisoi kuningattaren tuolin vieressä odottaen hänen tyyntymistään ja sellaisessa tilassa Anglides tapasi heidät tullessaan huoneeseen.
"Kuningatar", sanoi hän, "kuningas Arthur haluaa tietää, onko ritari Lancelot täällä. Jos hän on, pitää hänen heti mennä kuninkaan puheille suureen halliin."
Ginevra paljasti täydellisesti välinpitämättömät kasvonsa.
"Hän on täällä, Anglides, ja lähtee heti. Keskustelumme olikin jo ihan lopussa."