"Toivoakseni ei. Jos onnistutte, ettekö huomaa, kuinka joutilasta elämää saatte viettää? Jonakin päivänä voitte tulla iloiseksi siitä, että vääryys pääsee jälleen niin suureen valtaan, että saatte ryhtyä korjaamaan sitä."
Galahad tunsi pahastuvansa, mutta ei keksinyt sopivaa vastausta.
"Isänne ja kuningas rauhoittivat tämän maan ja pitävät sitä nyt mainiossa kunnossa. Epäilemättä tarkoituksenne on lähteä johonkin villiin maahan ja tehdä sama palvelus siellä."
"Ei", vastasi Galahad, "minä en ole koskaan ajatellut villejä maita.
Ehkä minun pitäisi lähteä, mutta haluan mieluummin pysyä täällä.
Halusin liittyä kuningas Arthurin hoviin."
"Yhä vain pahempaa", sanoi Ginevra. "Se on ihan luonnollista, mutta teidän täytyy myöntää, että se on myös hyödytöntä. En suosittele noita villejä maita, mutta te kulutatte elämänne turhaan, ellette saa aikaan jotakin uutta, jotakin kokonaan omintakeista. Isänne ja kuningas loivat todellakin kerran valtakunnan ja hallituksen. Teidänkin pitäisi luoda."
"Mitä?"
"En ole vielä ajatellut sitä loppuun", vastasi Ginevra, "mutta tunnen aatteen tulevan. Ehkä te itsekin näette siitä vilahduksen?"
"Ainoa aatteeni oli tehdä ratsastusretkiä kuninkaan hyväksi ja auttaa silloin tällöin kauniita naisia."
Ginevra nauroi.
"Ei naisia. Ehkä se on muuan noista uusista merkeistä, joita haluamme.
Jättäkää naiset pois siitä."