"Mutta niin hän ajattelee, kun kerran saat hänet ohjatuksi väärälle tolalle", sanoi Lancelot.
Ginevra ei vastannut.
"En tarkoittanut ihan tätäkään, mutta sinä kykenet kyllä arvaamaan ajatukseni", sanoi Lancelot.
Hän nousi seisaalle kuin odottaisi kuningattaren poistuvan puutarhasta tai lähettävän hänet pois.
"Älä mene!" sanoi Ginevra. "Meillä on vielä muutakin keskusteltavaa. Ymmärrän vihdoinkin muutamia asioita, joita et ole pukenut sanoiksi. Ihmettelet, kuinka uskallan yllyttää Galahadia taistelemaan vain totuuden puolesta, vaikka lähetin sinulle viestin, että tulisit pelastamaan minut ritari Meliagrancen kynsistä."
"Se ei ole ikinä juolahtanut mieleenikään — Meliagrance oli valehtelija. Hän koetti vain tuottaa sinulle vaikeuksia, koska et rakastanut häntä. Hän ei saanut sen enempää kuin ansaitsi".
"Hän syytti meitä siitä, että olemme lemmenliitossa", sanoi Ginevra, "ja minua erikoisesti siitä, että olen uskoton Arthurille."
"Se ei ollut pääasia", sanoi Lancelot. "Syytökseen oli aiheena tuo retkesi metsään, ja Meliagrance väitti sinun ratsastaneen sinne kohtaamaan minua. Hän tiesi, etten ollut siellä, tai muussa tapauksessa hän ei olisi pannut henkeään vaaraan. Hän oli siis pelkkä valehtelija."
Ginevra hymyili hänelle.
"No niin, millainen on sinun mielipiteesi siitä asiasta? Teinkö väärin pelastaessani sinut pyynnöstäsi?"