"Lancelot, se oli kaiketi oma syyni, että olin pelastuksen tarpeessa. Olin joutunut niin pahaan pulaan, etten voinut pelastua muuten. En kuitenkaan ajattele sitä tapausta puhtaan oikeuden esimerkkinä."
"Enkö voi pelastaa henkeäsi antamatta jotakin esimerkkiä?" kysyi Lancelot. "En kadu rakkauttamme enkä mitään sen seurauksia. Mutta ehkä sinua on jo alkanut kaduttaa. Arvatenkin sinun on vaikea kuvitella näitä täydellisyyksiä Galahadille, tuntematta itsekin niiden vaikutusta."
"Kuuleppa", sanoi Ginevra, "alan juuri ymmärtää, kuinka me voimme elää aatteiden maailmassa".
"Mitä ihmettä?" sanoi Lancelot. "Et suinkaan aio ruveta mystikoksi tai sentapaiseksi?"
"Ehkä aion", vastasi Ginevra. "Kun ihminen alkaa ajatella sellaista täydellisyyttä, jota ei ole milloinkaan nähnyt, eikö hän silloin elä kuin toisessa maailmassa?"
"En ainakaan minä", sanoi Lancelot. "Minulla ei ole ikinä ollut epäilyksiä siitä, missä maailmassa elän. Jos muutan johonkin toiseen maailmaan, tiedän kai olevani siellä — muussa tapauksessa ei siinä ole mitään eroa. Mutta siinä, että ihminen teeskentelee olevansa muualla ollessaan täällä, on mielestäni jotakin järjetöntä, Ginevra. Älä opeta tätä Galahadille."
"Tahdotko kävellä kanssani linnaan?" kysyi Ginevra. "Galahadilla on varmasti enemmän vaikutusvaltaa minuun kuin minulla häneen. Voit jo nähdä sen seuraukset. Tavallisesti olisi tästä tullut meidän kesken riita, Lancelot, mutta se onkin ollut ajatusten vaihtoa."
V
He kävelivät penkereellä varhaisessa hämärässä. Lancelot ja Bors olivat menneet Arthurin kanssa päättämään joistakin rakennuksista ja perustustöistä. Gawaine selosti mielipiteitään Ginevralle ja Anglideelle, ja Galahad kuunteli kärsimättömänä.
"Erotus on siinä, haluatteko kasvattaa hedelmiä, kuten maanviljelijä", sanoi Gawaine, "vai tahdotteko sopivaa kehystä hienolle elämälle. Puutarhoissakin on filosofiaa, kuningatar, kuten kaikesta muussakin. Minua hämmästyttää, että puutarhanne — vaikka itse olette niin henkevä — on, sanoisinko, hieman karkea. Täällä kasvatetaan vain hedelmiä. Kuinka voitte odottaa, että me rakastuisimme tai että meistä tulisi runoilijoita näin pelkästään hyödyllisessä ympäristössä?"