"Paljon kiitoksia siitä, että olette puhunut siitä minulle", sanoi hän.
"Ajattelin, että minun todella piti puhua. Se auttaa niin paljon, kun saa tietää, mitä kaunista ihmiset sanovat. Ylistys auttaa meitä kaikkia, mutta ihmiset useinkin jättävät sen antamatta, kunnes on liian myöhäistä."
Hänen onnistui ilmaista jotakin omaa elämäänsä koskevaa viime sanoillaan.
"Mutta teitähän ylistetään suuresti."
"Niinkö luulette?"
Vaikka Galahad kuinkakin vaivasi päätänsä, ei hän muistanut mitään.
"En ymmärrä, kuinka he voisivat sitä välttää", sanoi Ettard.
Galahad tunsi itsensä äkkiä vanhaksi ja häijyksi.
"Olen koko lailla teitä vanhempi", sanoi Ettard, "ja minulla on melkoisesti kokemusta. Tuntuu oudolta, että te ymmärrätte niin hyvin."
"Se on meidän välistä luonnollista myötätuntoa — ettekö tekin ajattele niin?" sanoi Galahad.