"Toivotan teille täydellisintä onnea", lisäsi Ettard.
"Kiitoksia", vastasi Galahad.
"Vaikka tietysti meidänlaisillemme luonteille sen paras puoli ei ole onni."
He ajattelivat tätä aatetta ääneti.
"Minä olen tavattoman taitava ennustamaan kädestä", sanoi Ettard.
"Antakaa minun katsoa kättänne."
"En usko siihen."
"En minäkään, en täydellisesti, vaikka ennustukset joskus toteutuvatkin kummallisen tarkasti… Ei, vasen käsi, olkaa niin hyvä."
Hän kumartui tarkastelemaan Galahadin leveää kämmentä eikä valkoista povea voitu syrjäyttää, jos Galahad katsoi häneen ollenkaan. Kun Ettard kohotti äkkiä päätänsä, olivat Galahadin kasvot punaiset, ja hän katsoi avaruuteen.
"Hyväinen aika! Hyväinen aika!" sanoi Ettard. "Sydänviiva… Ehkä on parempi, etten kerrokaan teille mitään näkemästäni."
"Mitä siinä on?"