"Paitsi sitäkö, että hän suutelisi kättäni?" sanoi Ettard. "Käytin sitä vain esimerkkinä. Hän kunnioittaisi kaikkia naisia samalla jalolla tavalla ja halveksisi sellaisia miehiä ja naisia, jotka antautuvat rakkaudeksi nimitettyyn intohimoon."
"Minä ainakin", sanoi Galahad, "olen päättänyt, etten mene ikinä naimisiin".
"Ette naimisiin! Mutta miksi?"
"Syistä, joista olemme keskustelleet. Ystävyys on paljoa parempaa, paljoa epäitsekkäämpää, niin paljon henkevämpää."
"En tahtoisi liioitella", sanoi Ettard. "Avioliitto voi olla hyvinkin henkevä. Olen varma, että se on mahdollista."
"Se on antautumista", sanoi Galahad. "Siinä on jotakin alhaista."
"Näen vain yhden asian selvästi", sanoi Ettard. "Te olette rakastunut."
"En ole sanonut sitä."
"Ette, mutta se on tarpeeksi selvää jokaiselle, ken ymmärtää. Se on juuri sitä rakkautta, jota sellainen sydän kuin teidän voi tuntea."
Galahad mukautui siihen aatteeseen, että hän oli rakastunut.