"Kyllä", vastasi Galahad. "Mikä vika hänessä oli?"
"Ah, hän oli kyllä kelvollinen omalla tavallaan, ja useimmat naiset olisivat olleet tyytyväisiä. Mutta kun opin tuntemaan hänet paremmin, huomasin, että hän oli — no niin, vain rakastaja. Tehän ymmärrätte."
"Tietysti", vastasi Galahad. "Ei lainkaan ihanteenne."
"Kaukana siitä", sanoi Ettard. "Tiesin teidän käsittävän sen."
He tarkastelivat maisemaa yhdessä.
"Mutta millainen onkaan ihanteenne?" kysyi Galahad.
"Ystävä", vastasi Ettard, "mies, joka voi olla myötätuntoinen olematta silti äitelä, joka ei halua suutelolta eikä muutakaan sellaista ilkeää. Miehillä ei näytä olevan aavistustakaan siitä, miltä sellainen muutamista naisista tuntuu. Pidän kohteliaasta käytöksestä, tietysti, mutta siinä onkin suuri ero."
"On varmasti!"
"Rakas isäni osasi käyttäytyä kohteliaasti", sanoi Ettard. "Hän kumartui suutelemaan äitini kättä mitä kunnioittavimmalla tavalla. Sellainen ei ole alhaista rakastelua, vaan kunnianosoitusta. Mutta mikä mies kykenee siihen nykyään? Heidän tunteensa ovat joko tavallisia tai —epäjaloja, se luullakseni on sopiva sana."
"Mitä muuta pitäisi ihanteeksenne sopivan miehen tehdä?"