"Juuri sitä. Koska ette ehkä tule tänne enää ikinä, otaksuin parhaaksi, että kerron sen teille. Ellette rakasta minua, en joudu sen huonompaan asemaan, ja kaikissa tapauksissa tahdon mielelläni ilmaista sen teille… Oletan, ettette todella rakastakaan minua?"
"Puhuakseni suoraan", sanoi Lancelot, "niin en".
"En ehdotakaan avioliittoa", sanoi Elaine. "Vaatisin silloin tietysti liikaa. Mutta vain lempenne vähäksi aikaa?"
"En voi."
"Ettekö koskaan?"
"En koskaan."
"No niin, en aio luopua ajattelemasta teitä. Se kai on teille samantekevää?"
"Olen pahoillani tämän vuoksi", sanoi Lancelot.
"Teidän ei tarvitse olla. Tällaistahan saattaa tapahtua vaikka kelle."
Hän kumartui taputtelemaan vieressään seisovaa viiriäiskoiraa. Lancelot puolestaan katseli hänen auringon valaisemaa tukkaansa.