"Käyttäydyn tuskin soveliaasti huomauttaessani siitä", sanoi Lancelot, "mutta te olette kiihoittanut uteliaisuuttani. Sanoitte tehneenne toisenkin päätelmän."
Elaine suoristautui ja nauroi. "Niin, olen pahoillani, että olette rakastunut Ginevraan."
"Kuka kertoi minun olevan?"
"Se tekee pulmani ratkaisun niin vaikeaksi minulle — ymmärrätte kai sen?"
"Minkä pulman, Elaine?"
"Hyväinen aika, sen pulman, kuinka voittaisin rakkautenne — tai teidät.
Luullakseni en minäkään voi saada kaikkea."
Kuningas Pelles tuli ovesta niin nopeasti, että hänen jalkansa luiskahtivat, ja hän horjui, ennenkuin saavutti jälleen tasapainonsa.
"Olen pahoillani, että tulen näin myöhään, ritari Lancelot. Määräsin, että aamiaisenne piti olla valmiina puoli tuntia sitten, mutta he eivät herättäneet minua ajoissa. Mutta nyt se on jo pöydällä älkääkä missään tapauksessa menettäkö minuuttiakaan. Milloin teidän pitää tavata Arthur?"
V
Lancelot ja Arthur ratsastivat turnajaispaikkaa kohti tasangon laitaa pitkin metsän varjossa. Tasangon poikki vei toinenkin polku Lonazepiin päin, ja polun takaa alkoi toinen metsä. Auringonpaisteessa he saattoivat nähdä pari asestettua miestä, joiden välissä ratsasti nainen.